Pato murtuu.

Tänään ajaessani autoa kotiin agilitytreeneistä Mollyn kanssa, radiosta soi Diandra Floresin versio kappaleesta; Prinsessalle. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen alkoi kauhea vollotus, oikea huutoitkukohtaus, oli pakko hetkeksi pysähtyä tien poskeen kuuntelemaan kappale loppuun ja pillittämään oikein antaumuksella.

Itkusta ei meinannut tulla loppua ja kun sain nyyhkytyksen rauhoittumaan ajoin loppumatkan rauhassa silmät solkenaan valuen parkkikselle. Kotiin päästyäni itkin yli toista tuntia ilman mitään varsinaista syytä, mutta se oli jotenkin terapeuttista ja vapauttavaa.

Aikaisemmin vastaavia tunteita itsessäni ovat herättäneet seuraavat kappaleet:
Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt
Tehosekoitin - Maailma on sun
Submersed - Hollow
säv. Michiru Oshima - Bratja (löytyy mm. hakusanoilla: Bratja, FMA brother song)
(myös eng. kielinen versio) 

Ja nyt listaan voidaan lisätä
Diandra Flores - Prinsessalle




Kevyempää huomista kaikille.
Itku on osa meitä kaikkia ja välillä on hyvä itkeä ilman syytä.

Helpottunein ja levollisin mielin

UPS Ria

Matkalla

Luin tänään tekstin joka sai minut ajattelemaan paljon ihmissuhteitani. Kliseistä mutta totta on että jokainen elämässäsi kohtaama ihminen jättää sinuun jäljen, se saattaa olla kuin pieni lumihiutale jonka yksityiskohdat erottuvat tai kuin vaikea luunmurtuma. Molemmat saa pinnallisesti pois, mutta jos niitä ajattelee, ne muistaa täsmälleen.

Ajan kanssa saattavat kadota yksityiskohdat, kuten nimet, kuinka tapasit henkilön tai miksi tienne erosivat, mutta ainakin minä muistan jokaisesta ihmisestä ainakin yhden hetken, jonka juuri se henkilö teki tärkeäksi ja erikoiseksi. 

Se Jamppaan muuttamisessa on ollut erikoista, kun välillä tuntuu kuin astelisi aavekaupungissa. Lapsuudesta tutut kadut saavat herkästi muistelemaan niin hyviä kuin pahoja asioita niiltä ajoilta. Saatan kuulla pihoilta kaikuja entisien ystävieni nauruista tai huudoista, yhteisistä leikeistä, jaetuista salaisuuksista, unelmista ja haaveista.
Näen jatkuvasti tuttuja ihmisiä, tuttuja kasvoja, välähdyksenomaisia muistoja. Mutta en muista nimiä ja annan kohtaamistilanteiden vain lipua ohitseni. Niiden ihmissuhteiden aika on jo mennyt.

Onneksi on myös ihmissuhteita jotka kestävät vuodesta toiseen, aktiivisempana ja passiivisempana, kuin nuotio, joka voidaan jättää kytemään hilloksena tuhkan alle, kaivaa esiin ja sytyyttää uuteen liekkiin seuraavana päivänä pitkän yön jälkeen ja se palaa yhtä kirkkaana kuin ensimäisellä sytytyskerralla.

Mitä vanhemmaksi olen tullut sen enemmän olen huomannut miten ihmissuhteiden alkaminen, muuttuminen ja päättyminen vaikuttaa itseeni. Lapsena kaikki saivat saman huomioni ja kiintymykseni, mutta ikä tuo mukanaan (näemmä) fyysisen itsesuojeluvaiston lisäksi henkistä itsesuojeluvaistoa. Sitä alkaa arvioimaan ihmisiä tahtomattaan ja jakamaan heitä erilaisiin kategorioihin; työtoverit, koulukaverit, harrastustuttavat, kaverit, ystävät ja perhe. Perheeseeni kuuluu verisuvun lisäksi muutama tärkeimpiä ystäviäni. Heille olen kaikki mitä olen, muille en näytä itsestäni kaikkea, näin suojelen sisintäni särkymiseltä.

Olen hiljattain katkaissut yhden ystävyyssuhteen tahtomattani, mutta ehkä näin oli parempi. En ole tajunnut asiaa vieläkään kunnolla, sillä usein mieleeni tulee spontaani ajatus kertoa tälle ihmiselle elämäni muutoksista tai mullistuksista. Mutta juuri kun olen tekemässä näin tajuan että se ovi sulkeutui ja nyt voin vain vaalia hyviä muistoja, niitä hetkiä jotka juuri hän teki erikoisiksi. Silti en unohda ja on ihana välillä kuulla hänestä ja toivon hänelle pelkkää hyvää.

Kenestä kerran välittää,
tulee hänestä aina välittämään.
Sen myönnän.
Kenet otan osaksi omaa laumaani,
hänen askeleensa luokseni eivät koskaan ole estetyt.

Toivon että jos kenellekkään ihmiselle, jonka olen joskus tuntenut läheisesti tulee tarvetta saada tukea tai jakaa riemua jonkun kanssa, oli tilanne mikä hyvänsä, olkapääni, puhelimeni, kotioveni ja teepöytäni on aina avoin.

Sentimentaalisin tunnustuksin

UPS Ria

Syksyn tuulissa.

Syksy saapui taas Suomeen ja maa on ruskalehtien peittämä.
Syksy toi mukanaan koulut ja vanhat maisemat. Olemme nyt ryhmä-rämän kanssa asuttautuneet kotoisasti Järvenpään Jamppaan. Tupareita ei ole vielä pidetty eikä ehditty edes miettiä, ehkä ne siirtyvät pikkujoulusesongille asti. Mikäli en saa radikaalia puuskaa ottaa selville, missä kukakin, koskakin menee ja koska heille sopisi.

Koulu on nyt alkanut kivasti ja tykkään kovasti. Hieman tottumattomana takamus kyllä jumittuu jos meillä on ihan täydet päivät. Lukujärjestyksen mukaan 9.30-15.30 pitäisi istua koulunpenkissä maanantaista-torstaihin ja tuohon matkat päälle. Täytenä päivänä lähden kotoa kello seitsemän reikäleipä ja olen kotona viiden hujakoilla. Mutta se ei menoa lannista, varsinkin kun matkaseura on niin mukavaa ja opiskeltavat asiat mielenkiintoisia.

Lisää haastetta kiireiseen viikkoon tuo Mollyn myöhäiseen iltaan sijoittuva agility, joka on tiistaisin klo 21-22 Hyvinkäällä. Olemme nyt Nobody's Dog Sportsin jäseniä ja treenaamme vakioryhmässä.
Tähän mennessä olen itse kehittynyt huomattavasti enemmän kuin koira, johtunee siitä että itse en aikaisemmin ole oikeasti joutunut ohjaamaan koiraa. Edellinen oli nin leppoisa että ratkaisut ehti miettiä radalla ja toinen meni niin kovaa että perästä huudellen ohjattiin pinna kireällä.
Mollyn kanssa agilitaamisessa on kohtuu hyvä rytmi ja sopivasti kontaktia, irtoaminenkin onnistuu kun vähän rohkaistaan ja muistan itse hellittää henkisestä hihnasta.

Koirien lisäksi ei oikein muuta ole ehtinyt vielä koulun ohessa harrastelemaan. Mitä nyt muutaman kerran olen siskoni kanssa salilla käynyt. Nyt toivon että saamani pöytäkone osoittautuu käyttökelpoiseksi yksilöksi ja silloin tämä bloggaaminenkin pääsisi taas paremin vireille.

Kuukauden sisällä olen haalinut itselleni paljon uusia koulutukseen liittyviä kirjoja, jos vaikka ehtisi niitäkin lueskella. Hirvittävästi minua kutkuttaisi toimitilat trimmausta ja hierontaa varten, mutta kun ei ole sitä rahaa ja kouluakin pitäisi käydä.

Teksi alkaa menemään aika perusteelliseksi jaaritteluksi, joten on parempi lopetella tähän tältä illalta. Ehkä kirjoittamiseen tulee parempi ote, kun jaksaa kirjoitella useammin.

Kuvia ehkä huomenna tai hamassa tulevaisuudessa...

*UPS Ria
*UskollinenPerusSäätäjänne.

Sateesta paisteeseen

Keväästä on jo tovi, mutta vasta kaksi viimeisintä viikkoa ovat oikeasti tuntuneet kesältä. Paljon on ehtinyt tapahtua ja paljon on vielä tapahtumatta.
Aikajärjestyksessä jos lähden käsittelemään suurimpia elämäni käänteitä järjestys olisi edellisestä postauksesta lähtien tälläinen.

Mollyn kanssa pyörähdettiin kehässä Tampere KV:ssa 12.5 ja Salossa 10.6 tuloksin EH. Näyttelyissä pidetään nyt taukoa ja laitoin Möttösen kesätukkaan. Aloitettiin tytön kanssa agility oikein Keinumäessä, omassa ryhmässä (aikaisemmin ollut mukana harjoittelemassa vapaavuoroilla). Olen ollut neitiin erittäin tyytyväinen. Viime treeneissä yksi ryhmäläinen kuvasi suorituksia, joista odotamme kuvia.

Salo 10.6

Sonnyn kanssa käytiin testailemassa rallytokoa ja täytyy sanoa, että laji on ihan yhtä tylsä kuin toko ja poitsu kulkisi seuratessa paremmin/lähempänä ilman hihnaa, mutta alkeissa suoritukset täytyy tehdä hihnassa. Blaah, nyt täytyy vaan koittaa etsiä sitten koiratanssiryhmää. Mollyn agiryhmässä Sonny on välillä ollut mukana ja into on alkanut ehdottomasti palata, johtuneeko siitä että oli keväällä selästään jumissa. (ongelman ratkaisusta myöhemmin) Joten emme heitä agilityhaaveitakaan kaivoon ihan vielä.

Toukokuun lopulla olin Malesiassa etz. kiertelemässä siskoni ja hänen ystävänsä kanssa. Ajattelin postata kyseisestä reissusta vähän kuvallisemman matkakertomuksen myöhemmin, mutta tässä esimakua.
Matkareittimme kulki seuraavasti:
Helsinki -> Singapore -> Mersing, Malesia -> Pulau Tioman, Malesia -> Mersing, Malesia -> Kuala Lumpur, Malesia -> Osaka, Japani ->Helsinki.

Reissu oli mieletön kokemus ja sieltä jäi erittäin paljon hienoja muistoja, valitettavasti vähän vähemmän hienoja kuvia, vaikka niitäkin on yli 200 ruutua.

Yö safarilla, Singaporen eläintarha

Pulau Tioman, Malesia

Reissusta palasimme juuri loistvasti Cesar Millanin Suomen keikalle. Sieltä sain taas paljon uusia oivalluksia koirien käyttäytymiselle ja muistutuksia vanhoihin asioihin. "Lemmikkisi on ensin eläin, sen laji on koira, koirasi on jotain rotua ja sillä on nimi, tämä on järjestys jolla sinun pitää ajatella lemmikkiäsi." Cesar Millan.

Sujuvasti aihe takaisin koiriin. Matkalta palattuani vein koirat Koulutuskeskus Salpaukselle, koira-hierojaopiskelijoiden hierottavaksi. Hierojien analyysit kertoivat aika pitkälle sen mitä osasin jo aavistella. Molly on kuulemma hyvin notkea ja liikkuva, Sonnyltä taas löytyi vähän kireyttä pakaroista ja jumitusta keskiselän alueelta. Saatiin oikein hyvät venytys- ja jumppaohjeet, jotka ovat tehonneet hienosti!

Viimeinen työni trimmauskurssilla,
kuvassa vielä viimeistelemättä.

Ja kun KK Salpauksesta, rakkaasta opinahjostani, oli puhetta niin kerron etten ole vieläkään saanut paikasta tarpeekseni! Ensin opiskelin Maatalouden perustutkinnon, Eläintenhoitajaksi. Siitä suoraan jatkoin saman oppilaitoksen Trimmauskurssille, josta saan todistuksen 11.8. Hain keväällä kyseisen oppilaitoksen Eläintenhoitajan ammattitutkintoon, Koira-hierojaksi ja minut hyväksyttiin opiskelijaksi. Opinnot alkavat 13.9 ja olen tarmoa täynnä.


Kaiken mahtavuuden välissä olen ehtinyt viettää minulle rakkaan ja tärkeän ihmisen kanssa paljon aikaa (aiempaan verrattuna) ja saanut ohessa kutsuja tapahtumiin jotka olisivat menneet minulta täysin ohi suun. Kesäjuhlat, Finncon ja Ropecon. Pian myös Kyseenalainen reissu ja Tracon (syyskuussa). Kiitos näistä ja kanssasi lähden vaikka susien maille jos pyydät.

Koulun johdosta olen päättänyt,että paluumuutto Järvenpäähän on ajankohtainen. Etsimme kauan asuntoa ja onnemme kääntyi eduksemme viime metreillä. Nyt meitä odottaa Järvenpään Jampassa mukava pesäkolo. Vuokrasopimukset kirjoitetaan näillä näkymin 15.8. Siitä lisää allekirjoitusten kuivuttua.

Nyt nautimme kesäisemmiksi kääntyneistä keleistä, keräämme voimia ja nautimme luonnosta ja sen sadosta tulevan talven jaksamiseen.

Mierolan satama, Hattula

Lintuluoto, Uusikaupunki

Kesän henki: Nuotio, makkara ja karhu.

Koirien keväästä.

Karvaiset terveiset pörrökaksikolta.

Sonnyn kevät on mennyt agilityssä, oleillessa ja kyläillessä. Sonnyn halutomuus edetä agilityssä on lopahtanut siinä määrin että olen päättänyt vaihtaa lajia poitsun kanssa. Ilmoittauduimme kesäkaudeksi Rallytokoon. Jos se vaikka motivoisi vähän enemmän. Kolmas vaihtoehto olisi koiratanssi, mutta sellaisia kursseja ei oikein ollut tarjolla.
Sonnyn kevätkuulumiset:
"Kevät on aika fine juttu. Aurinko paistaa ja alkaa oleen sopivan lämmintä.
Nyt kun toi terassikin on siivottu, niin siinä on kiva loikoo. Ainoa mikä mun rauhaa häiritsee on toi ipana mikä hyörii ja pyörii minkä kerkiää. Nyt kun sillä on ekat juoksutkin niin se on ihan mahdoton. Sis kuukauden kohokohta tais olla kun olin Jäkessä hoidossa Helillä, ne kynnet ja sen maaginen rapsutustaito. Ensin mua ärsytti fretit ja kaikki se häsellys, mut kyl toiminta sit äkkiä rauhottu ja muistin miten homma menee ja ruokaa tulee."

Mollyn kevät on ollut odotusta täynnä. Agilityssä päästiin taas paljon eteenpäin ja typy yllätti suoritusinnokkuudellaan. Katsotaan saisinko videonpätkistä tehtyä kuvat, kun ei ole ollut tapana laittaa videoita blogiin. Toinen odotettu asia olivat Momon ekat juoksut, jotka alkoivat juuri mukavasti paria viikkoa ennen Lahti Int. näyttelyitä. Lahti Int. oli se kolmas odotettu asia. Molly pääsee kesäkaudella aloittamaan agilityn ihan todenteolla. Odotan innolla että mitä nun pikku piraijasta oikeen tulee. Tampereelle mennään vielä näyttäytymään ja saloon. Katsotaan sitten vielä onko mollyssä kehittymisen tarvetta, vai pärjääkö sellaisenaan.

Lahdessa käytiin tosiaan ekoissa virallisissa pyörähtämässä ja olen ihan tyytyväinen, vaikka Molly seisoikin kokoajan peffa tyrkyllä juoksujen takia.
Tuomarina oli Leni Finne ja sijoitus JUN EH JUK4*
seuraavalla arvostelulla:
"Riittävät Mittasuhteet. Lyhyt kuono-osa. Melko leveä Kallo. Hieman välimuotoiset korvat, joissa ylimääräinen vekki. Lyhyt kaula. Niukka eturinta. Riittävät etukulmaukset. Melko jyrkkä lantio. Niukat takakulmaukset. Hieman liikaa nouseva vatsalinja. Riittävä askelpituus."

(* Junioriluokassa tulos Erittäin Hyvä, Juniorikilpailuluokassa neljäs. Kilpailuluokkaan pääsevät Erinomaisen ERIn ja Erittäin Hyvän EHn saaneet koirat jotka sijoitetaan paremmuusjärjestykseen)

Mollyn kevätkuulumisia:
"Siis kevät on ihanaa, mut oikeastaan niin on kaikki muukin! Agility on mun ainaki toisiks lemppari juttu, ekaks on ehkä niinku päätön juokseminen Somppa-papan kaa pellol tai kentäl. Sit varsinki jos me jahdataan semmosii juttui mistä mutsi huutaa aina PUPU!!
Joo, siis sit olin hoidossa leikkimässä Mafiatyyppien kanssa ja se toinen on mun pras kaveri, mut se toinen sit sano mulle et se ei jaa ruokaansa mun kanssa ja se oli vähä pelottava. Noh mut ei se mitää kyl me tullaan toimeen ja kaikil oli sit iha hauskaa.

Hei sit mun piti kertoo viel et nii must on nyt tullu iso, tai niinku narttu. Narttu on must niin ruma sana et tykkään sanoo vaan iso. Mul on ekat juoksut. Eka mä olin vähä sitä mieltä että tää vuotamis homma on ällöö ja pehvasta, mut kyl mä pidän itteni parhaani mukaan siistinä. Ja sit mulle tulee mieleen näitten juoksujen takii tehä kaikkee hassuu, kuten ruveta nylkyttelee Pappaa, mut sit Matti ja Mutsi aina toruu ja laittaa hetkeks jäähylle... Siis minkä nainen luonnolleen mahtaa. Mä vaan noudatan mun vaistoja!
No ehkä tää tästä ja jos mä käyttäydyn semmosis paikois nätisti ja pysyn puhtaana, mis on paljon koirii ja ne on kaikki tosi nättei ja puhtaita, ni mä saan paljon kehui ja namei ja saan olla sylissä. Siis koko paikan idea on olla nätti ja puhas ja juosta pari kertaa ympyrää, aika hassua sanon mä."

Muita koiriin liittyviä kuulumisia on että Trimmauskalustoon saatiin uusi ja tehokas jäsen. Phoenix zephir universal -koirankuivain. Puhallusteho ei hevillä lopu kesken ja lämpötilaakin saa säädettyä kolmeen eri tasoon. Minä olen kyllä niin myyty. Eläköön nopea koirien kuivaus!

Reissuissa rähjääntyy

Tässä on nyt tullut huhtikuun aikana kierrettyä maat ja mannut.

Ensinnä käytiin siskon kanssa laivalla Tallinnassa hakemassa juotavat kesänviettoon ja äidin 50-vuotis synttäreille. Siis ihan vahingossa oltiin varattu matka Tallinkin Baltic Prinsess- laivalle, ainoalle purkille jonne ikärajat ovat 21-vuotta ja "ala-ikäisen" kanssa matkustavalle holhoojalle 30-vuotta. Jännättiin ensin laivaan pääsyä, sillä itselläni oli silloin vajaa kaksi viikkoa 21-v. synttäreihin ja siskolla reilu kuukausi 30-etapille. Kukaan ei satamassa edes kysynyt mitään ja laivaan pääsy onnistui ongelmitta.

Laivalla oli kuuba teema ja sattumalta samaan syssyyn osui myös Seiska-lehden Bileristeily, Noh tämä tarkoitti käytännössä sitä että laivassa tallusteli mukatärkeitä turhiajulkkiksia Seiskan-vip kortit kaulassa, joita en ollut koskaan nähnytkään. Hyvä puoli sattumasta oli että laivalla oli paljon hyvää ohjelmaa mm. kuubalainen tanssikoulu, coverbändi Telaketju ja Erin. Ilta meni kivasti ja käytiin melkein joka paikassa pyörähtämässä. Valitettavan paljon näkyi niitä umpijurrissa olevia nuoria naisia, jotka olivat pukeutuneet käytännössä pelkkiin alusvaatteisiin, että oikein säälitti heidän puolestaan. Mutta siskoksilla oli hauskaa!

Aamupalalla syötiin itsemme täyteen niin että jaksettiin pyöriä pari tuntia maissa, vain todetaksemme että sataman alko aukeaa typerän myöhään, piraattivaatteet maksavat enemmän kuin paikallisissa vaatekaupoissa olevat vaatteet ja että Tallinnan norde centrumin seppälä on löytöpaikka minulle.

Tulomatkalla oli jälleen hyvää ohjelmaa Kuubalaisen tanssiesityksen ja Dragshow Miss Divetin muodossa, Matille löytyi tuliais t-paita kahdella eurolla ja lounasbuffetissa sai syödä ähkyynsä asti nachoja ja jälkiruokia. Helsinkiin päästyämme alkoi juomien lastaushulabaloo ja 50-vuotis juhlapaikan järjestely.

 50-vuotis bileet kuittaan näillä sanoin: Mulla oli kivaa, toivottavasti oli muillakin :)


Toinen huhtikuussa tapahtunut reissuilu johti matkani Matin kanssa Turusta Tukholmaan pelireissulle. Tapahtuma oli StarCraft II turnaus,  Dream Hack Eizo Open, joka pidettiin Ruotsin Globenissa, Globen Arenalla. Lähdimme torstaina yölaivalla Viking Isabellalla Minä, Matti ja Matin pelikaveri Santeri "Naama".
Naama aloitti hyvän reissun edellytykset hytissä alkoholilla, Matti pahoinvointilääkkeellä ja minä napostelemalla Heliltä saaduilla pekoni-karamellipoppari-pähkinä mixillä, nam!

Lähempänä puolta yötä alkoi tanssijalka vipattamaan ja lähdimme Naaman kanssa baarikierrokselle, Matin jäädessä lepäilemään hyttiin. Menimme katsomaan Martinaa, joka oli (kauhukseni) taas raskaana ja veti surkean playbackin tahtiin. "Shown" jälkeen kävimme polkemassa jalkaa discon puolella ja Naama sai kuulla pariinkin kertaan kuinka huono-onninen on, kun minä olen kaverin muija. Tuli ihan kiva fiilis.

Yöstä ei sen enempää, sain nukuttua, Matti sai vähän nukuttua ja Naama oli nickinsä mukaisesti aika naamat.

Ensimmäinen katumainos johon törmäsimme tukholmaan saavuttuamme.

Aamulla marssimme Tukholman satamasta metrolle inhottavassa tihkusateessa. Löysimme kuin löysimmekin tiemme metrolle ja sitä kautta globeniin. Pyörähdimme Globenin kauppakeskuksen MacDonaldsissa aamupalalla. Siellä oli ihan huippuhyvät aamupalamenut. Ei edes ollut normi hamppareita tarjolla. Täälläkin voitaisiin ottaa esimerkkiä... Hoipuimme hotellille väsyneinä ja vaatteet märkinä ja muutamalla säälittävällä ilmeellä saimme huoneen reilusti ennen normaaleja luovutusaikoja ja pääsimme kuivattelemaan ja lepäämään. Huoneessa oli pedattu parisänky ja muitta mutkitta kaikki kolme oikastiin pedille ja nukuttiin sikeästi vähintään kolme tuntia. Kuulin kun joku kävi ovella kysymässä jotain ja voin kuvitella mitä sekin työntekijärukka ajatteli.

Perjantai meni Matilla muita tuttuja pelaajia tapaillen ja minulla ostoskeskukseen tutustuen.
Lauantaina Matti oli pelaamassa ja minä pyörin hotellin ja ostarin väliä. Mukaan tarttui pari mukavaa kesävaatetta. Valitettavasti Matti putosi illalla peleistä ja päätimme tulla jo sunnuntain päivälaivalla Tukholmasta takaisin Suomeen. Tämä koitui ilmeisesti virheeksi, sillä laivassa ei ollut mitään tekemistä, matka oli tylsä ja nälkä kova, kun ei ehditty aamiaiselle hotellissa eikä laivassa. Turussa oltiin kahdeksan aikaan illalla ja kävimme moikkaamassa Matin tuttua. Ajoin meidät Turusta kotiin nukkumaan. Että semmoinen reissu se.

Passiivisuus on heikkous.

Kevät on kyllä ihmeellinen, se tulee joka vuosi kylmän ja pimeän talven jälkeen, mutta kevät saa vain odottamaan ihanaa kesää ja kesän lämpöä ja luonnon rikasta elämää.
 Kaikki on keväällä auringon valossa likaista ja rumaa, ennen kuin kesän vihreä vaippa kietoo paljaan maan ja puiden luurangot hyväilyynsä. Joten kesää odotellessa.

Kevät herättää ihmisissä innokkaan uuden alun. Monet innostuvat aloittamaan uusia projekteja, yrittämään jotain uutta tai unohtunutta uudestaan. Minä taasen vaivun keskeytyneiden projektien massaan ja epätoivoon. Kaikki ongelmani tuntuvat kerääntyvän ja kulminoituvan aina kevääseen. Keväällä talven pakkasilla saadut ja aiheutetut haavat sulavat auki ja alkavat vuotaa. Miten onnistuinkaan taas sotkemaan niin monta asiaa? Miten mukavuudenhalu sai minut muuttumaan ihmisenä passiiviseksi?

Olen yrittänyt kyllä osallistua, olla läsnä, mutta kaikki yritykseni siinä ovat epäonnistuneet surkeasti. Ihmissuhteiden verkot menevät solmuun ja koen uohtuvani. Kuten aina. Olen se nalle jota halataan kun on paha olla, mutta kun muu elämä alkaa sujumaan tai potkimaan niin ettei nallea enää tarvita tai se ei enää auta, se jää pölyyntymään hyllyyn. Nalle ei huuda hyllystänsä perään, katsoo vain ja toivoo olevansa tarvittu.

Todellisia ysäviä on kuitenkin vielä olemassa. Ja heidän läsnäolonsa, minun heitä tarvitessani, on niin korvaamatonta että vuodatan siitä hyvästä onnen kyyneleen. Tiedän että moni muukin olisi tukenani, jos pyytäisin sitä, mutta en ole sellainen ihminen joka osaa sitä helposti pyytää. Siksi ystävä joka ymmärtää vaikken sanoisi mitään, joka saa unohtamaan senhetkiset murheet ja ahdistuksen, on niin tärkeä. Yksi aito, todellinen halaus pelastaa päivän kuin päivän ja saa jaksamaan siihen kertaan kun seuraavan kerran tavataan. Meni siihen tunti, päivä, viikko, kuukausi tai vaikka vuosi.

En halua olla Passiivinen, jäädä hyllyyn.
Haluan olla Aktiivinen, isolla A:lla, haluan olla läsnä ja mukana.

Hei hei mitä kuuluu?

Elina & Viikarillo tunnilla.

Tässä on nyt tehty töitä taas kuukausi lisää työkkärin listoilta. Eli työelämävalmennus jatkuu Ratsutalli Verrattomalla ainakin toukokuuhun. Sulava lumi ja löystyvät tarhojen lukot (sulavat jäästä) ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa minulle, mutta muuten on mennyt ihan kivasti. 

Sarin kanssa saatiin sovittua työvuorotkin niin, että trimmausopinnot voivat jatkua esteettä ja suht stressittömästi. Tosin koska opintoni loppuvat kesällä, joudun tekemään kirjallisia tehtäviä aika haipakkaan, joten muu kirjoitteluni tietokoneella tulee jäämään vähemmälle, kuten nytkin.

Kotona menee hyvin, tosin tuleva kevät saa "pesänrakennusvietin" eli sisustus- ja siivousinnon nostamaan päätään. On kyllä todella harmi että suurimmat siivousinspiraationi tulevat kello kymmenen jälkeen illalla. Kiitos vaan äiti! Ahdistaa katsella sisällä keskeneräisiä projekteja, mutta ulkona kokoajan lisääntyvä valo vetää kovasti puoleensa. Korjasin jo pyöräni, joka on ollut vailla huoltoa ja osia viime syksystä asti, en tosin ehtinyt sitä vielä lähteä polkemaan. Vielä pitäisi tehdä paljon erinäisiä askareita, muunmuoassa siivota takapiha talven jäljiltä ja päällystää sohvatyynyt.

Koirien kanssa joillain alueilla edistytään ja jotkut asiat tuntuvat junnaavan paikallaan pahemman kerran mutta niistä vaikka erillisessä postauksessa.

Elina & Sonny
10-v.      7-v.  

Keväästä tulee taas kiireinen erilaisten merkkipäivien, tapahtumien ja menojen suhteen.
Sonny täytti 7-v. (kyllä meillä juhlitaan KAIKKIEN perheenjäsenten synttäreitä)
Parisuhde on kestänyt 3 vuotta ja toivottavasti kestää ainakin 30 vuotta lisää,
Äiti täyttää puolivuosisataa, mummi siihen risat päälle, sisko täyttää aikuisen verran ja Molly-typykin jo kokonaisen vuoden.
Juhlien välissä tuomaroidaan yhdessä mätsärissä, osallistutaan toisiin ja oikeastaan kaikkiin mihin ehditään, kierretään parit virallisetkin kehät Mollyn kanssa ja trimmaillaan koiria minkä keretään. Matkustellaan pikkuisen ja etsitään töitä ja toivotaan että syksyllä pääsee opiskelemaan lisää.

Eli tässä tämänkertainen yleiskatsaus.
Yritän päivittää koneeseeni piakkoin W7, toivotaan että onnistuu ja voin hehkuttaa onnistumista seuraavassa postauksessa.

Helmikuun summa: Helmet ja siat

Tjahas, niin siinä taas kuukausi vierähti kirjoittelematta, mutta sanottava on, että muutkin blogit joita seurailen ovat pudonneet kiihtyvään tahtiin saapuvan kevään kelkasta.

Helmikuu on vierähtänyt vallan talli- ja ulkotöissä. Työvoimatoimiston kautta menin "työelämävalmennukseen" Ratsutalli Verrattomalle, Tuuloseen. TE-valmennus on heittomerkein ilmaistu, koska työ on tuttua ja tavoitteeni siellä on  työkunnon, -taitojen ja -vireen ylläpitäminen. Kyllä minä olen tähän ikään nähden ihan tarpeeksi työelämässä valmentautunut, jotta siellä pärjään. Työkkärin kautta duunissa olo on aika kivaa vaihtelua, viime syksyiselle kilpatallin duunille, työpaikka on lähempänä ja rahaa tulee (matkakulut poislaskettuina) aika lailla samanverran.

Tiituli

Tallista kerron vähän lisää. Eli Ratsutalli Verraton on Sari Kettusen pyörittämä yritys, joka on aloittanut toimintansa jo -97, mutta viime vuonna tilalle valmistui uusi EU-määräykset täyttävä talli, jossa on karsinapaikkoja 25 kpl (yksi suuri varsomiskarsina). Paikat ovat vielä vähän "rempallaan" ja viimeistelyä vailla, mutta työpäivieni ja varsinkin vapaapäivieni aikana on talliin putkahdellut ovia, kahvoja, listoja, maalia... Kaikkea mikä hämmentää, kun olet tottunut jo kulkemaan mietteissäsi ja huomaat että jokin on muuttunut.

Tällä hetkellä hevosvahvuus on 12+6, eli kaksitoista Sarin omaa, tuntikäytössä olevaa hevosta ja kuusi yksityistä. Lisää tallin toiminnasta ja hevosista löydät osoitteesta ratsutalliverraton.fi

Sari on ihan huippu työnantaja, samanlaisia ainakin satatuhatta lisää kiitos. Palautetta saa heti positiivista, sekä negatiivista, negatiivinen annetaan rakentavasti ja työkaluja parempaan suorittamiseen tarjotaan. Myös innovatiiviselle ajattelulle annetaan tilaa ja työympäristö rohkaisee antamaan parannus/kehittely ehdotuksia. Niitä on jopa pyydetty. (Siis tässä täytyy niin hehkuttaa, että keksin laittaa harjakoreiksi polkupyörän korit oviin. Otan kuvan systeemistä heti ensi viikolla.)

Tallin hevoset ovat ihania persoonia. Peruskäyttäytyminen on kaikilla A ja O, hoitotoimenpiteet, talutus, valjastus/varustus onnistuvat moitteetta ja kaikki ovat varmoja ratsastaa (toki taso-eroja löytyy).

(takana) Ohjus ja Likka (edessä)

12 ryhmästä löytyy pikkutyttöjen poni-unelma Poppe, joka hurmaa katseellaan kovimmankin väline-urheilijan. Tunnilla tosin vaatii määrätietoista käsittelyä ja raippa viuhuu, kun Poppea laiskottaa.

Toisesta päästä haarukkaa löytyy Verpi-Mummo, joka paljastui aikamoiseksi houdiniksi vapaa-ajallaan, (siitä lisää kohta), mutta tunilla erittäin kuuliainen ja monien suosikkisuokki.

Ilo ja Ohjus edustavat kisahevoskaartia, joille vaaditaan jo vähän taidokkaampaa ratsastajaa. Päivisin nämä kaverukset välillä nunnuttavat toisiaan ja välillä vetävät kunnon kisaa ympäri tarhaa.
Tallista löytyy siis kaikkea ja varmasti jokaiselle sopivaa. Suosittelen lämpimästi.

Parempia kuvia tulee kun ehdin ottamaan.

Koko kuukausi on mennyt aika hyvin ilman mitään katastrofeja. 1.3 Sari lähti lomailemaan aamupäivällä ja jäin yksin talliin hommiin. Tällä hetkellä päiväheilien aikaan vaihdetaan yhden tarhan porukka (5 heppaa) sisälle ja aamulla sisälle jääneet (4 "ponia") ulos. Lähdin siinä sitten reippahasti viemään heiniä tarhoille ja ajattelin tuovani sieltä sitten heppaa mennessäni. Viiden ryhmässä sijaitsema Ninja-Mummo Verpi oli onnistunut saamaan 3.tarhan portin auki ja näin ollen kolpa oli levällään tarhojen editse menevällä tiellä. 2kpl oli vanhan kentän tienoilla ja kaksi ihan tarhan edustalla syömässä heiniä. Seisoin 2. ja 3. tarhan nurkassa ja laskin että neljä nään, mutta missä on yksi?!

Kunkku kiltisti ilmoitti selkäni takaa (tarhan sisäpuolelta) että on paikalla, puhaltamalla lämmintä ilmaa niskaani. Äkkiä nappasin lähintä elukkaa (Viehko) riimusta kiinni ja työnsin tarhaan. portti kiinni perässä. Vapaana hilluivat pihassa vielä Verpi, Viivi ja Tiituli.

Yritin ottaa kiinni ensin ihan käsipelillä, mutta kun ei onnistunut lähdin hakemaan kaura-ämpäriä tallista. No pölhöt pollet seurasivat minua tarhoilta "etupihalle" eli lankatarhalle, siitä vähän Sarin talon ja heinaladon välistä upihangesta. Tuli vähän kiire hakea se ämpäri, etteivät vapaat "kanat" saa lankatarhassa olevia juoksemaan itseään langoista. Kauralla kaikki tulivat nätisti luokse ja ihan sisälle asti.

Hain kolmos tarhan tyhjäksi ja vein tilalle sisältä ponit. (Hujan, Viikarin, Popen ja Willien) Sitten kädet täristen heinien jako loppuun ja ruokikselle. Kiinniotto-operaatioon kului aikaa yhteensä puolisen tuntia.

Ratsutalli Verraton

Koirien saralla on ollut vähän epävakaata agilityn puolella, Mollyn kanssa ei olla päästy treenaileen ja Sonny on nähnyt joka toisissa treeneissä mörköjä. Pikkuhiljaa mennään kevättä kohti.

Winter Assembly-messuilla Matti kävi pyörähtämässä ja vietettiin sitten yö Holiday Inn -Ruoholahdessa. Mukava huone, kiva hotelli, paskat parkkimahdollisuudet.

Ninskin kanssa yks päivä kuvailtiin koiria. hänen kuvauskurssiaan varten. Pääsi tämä minun uusi kuontalonikin sitten kuviin. Vielä täytyy kerran vaalentaa latvoja, mutta menkööt ny hetken näinkin...

Sonnyllä on suojelusenkeli

Jotkut menee kovaa ja korkeelta, toiset aidan matalimmasta kohdasta.

Peurunka, Laukaan perämettässä.

No niin arvoisat lukijani, tässä se on kirjoitus viime viikonlopustani. Nyt yritän avata sanaista arkkuani mahdollisimman sivistyneesti, mutta totuudenmukaisesti.

Kaikki tähän viikonloppuun johtaneet tapahtumat lähtivät liikkeelle pahaa-aavistamattoman ihmisen nettisurffailusta. Esiin pongahtaa mainos "kylpylälomayö kahdelle VAIN 80e!" ja vieressä hieno kuva kyseisestä kylpylästä. Ensin ajattelin että Matin kanssa kaksin, sitten tuumin että seurassa olisi hauskempaa ja saisin tuohon kaksilahkeiseenkin vähän enemmän intoa. Ostin näin palkkapäivän huumassani kaksi lahjakorttia kyseiseen paikkaan. Paikkahan oli Siis Kylpylähotelli ja Kuntoutus Peurunka. 

Paikkaa mainostettiin uusitulla avaruus-teema kylpylällä ja suomen pisimmällä vesiliukumäellä (130m). Minkä mahtaa itselleen houkutuksille altis nuori, joka halajaa käydä uusissa paikoissa? Ei mahtanut mitään. Mukaan vedin tälle idean tasolla suurelle seikkailulle ystäväni Nooran ja hänen lemmittynsä Teemun. (poikaystävä-kuvaus kuullosti tylsältä)

Matti oli sitä mieltä että koska Laukaa sijaitsee vain vähän matkaa Jyväskylästä pohjoiseen, reissuun yhdistettäisiin vierailu Matin sukulaisilla ja tämän  vuoksi matkaa taitettaisiin kahdella autolla.
Team RiMa kulkupelinään vm. -97 Nassun Primera ja
Team NooTe ajoneuvollaan Metkupisi Colt (tarkempia tietoja ei löytynyt tietokannastani.)

Perjantaina kävin viemässä koirat kera serkkuni Jaden (pikkuja ei viilailla). Ah niin ihanasti hoitoon Hilleri Mafialle pe-la yöksi, josta ne sitten la aamuna siirtyisivät Pikku Natsilan keskitysleirille riekkumaan alokas Kruunupään kanssa. Meidän kotimme siis on Suur Natsila. Aika selvää eiks je?

Lauantai aamuna alkaa puhelin rumba; Mitä koirat syö? Koska meidän pitää olla perillä? Miten koirien lenkkivaatetus? Kauanko Laukaalle ajaa ja missä se on? Lopulta ja ihan ajoissa Noora ja Teemu pääsevät meille, Ninski pääsee yhteisymmärryksessä lenkille koirien kanssa Vantaalla ja me saamme kerättyä maallisen omaisuutemme, jota luulemme tarvitsevamme mukaan reissuun. Puutteista sitten tuonnempana.

Matkaan lähdettiin Parolasta ja Määränpää oli Laukaa, Peurunka. Menomatka taittui mukavasti kauniissa säässä n.-25 asteen pakkasessa Tampereen sivuitse, kohti Jyväskylää. Pysähdyimme evästämään ABC Orituvalle tietysti Hesburgerissa. Matti oli ainoa joka ei vielä tässä vaiheessa liittynyt mässäilyihimme. Mutustelimme siinä kukin oman fish&chips ateriamme ja lähdimme löntystelemään kaupan puolelta ilta- ja matkaevästä. Team NooTelle tarttui heräteostoksena mukaan mahtavat Hieroja-ammatti mukit. Ei ollut eläintenhoitajaa siellä, olin vähän katkera.

kerran pysähdyttiin vielä matkalla vaihtamaan kuskia Team RiMan kesken ja tasaisesta mukavasta matkanteosta tuli nopeuksiltaan vaihtelevaa kiroilun säestämää säätämistä. En tule toimeen Nassunin kanssa enään, liittomme on ohi! Ei oikeastaan ollut liittoa vaan syrjähyppyjä silloin tällöin edellisen kyytisuhteeni aikana Eikan kanssa. Olen löytänyt uuden kyydin somasta kompaktista ja täydellisen mukavasta Rookeristani. (Rogerille oma hehkutuspostaus myöhemmin)

ABS-jarrut kävivät kolmesti koetuksella, mutta ehjänä päästiin perille. Onneksi Matin hiukset olivat jo valmiiksi geelillä pystyssä, jos ei olisi ollut geeliä ne olisivat olleet pystyssä kauhulla.
Peurunka.

Ensivaikutelma oli erittäin miellyttävä ja vastaanoton eli respan henkilökunta oli erittäin ammattimaista ja hyvin palvelevaa. Huoneet olivat siistit ja mukavat (itse tosin sisustimme vähän sänkyjä yhteen). Hetken kummasteltuamme lähdimme tallustelemaan kylpytakeissa ja ulkokengissämme kohti kylpylää (Huom! Ensi kerralla crocsit mukaan). Parin ees sun taas sun ravaamisen jälkeen löysimme oikeaan paikkaan ja pääsimme kylpyläosastolle. Pikaisesti kerron että ainakin naistenosaston suihkutilat olivat aivan liian ahtaat sellaiselle kävijämäärälle ja suihkuista ei tullut lämmintä vettä.

Avaruus -teema näkyi kylpylässä sinisenhohtoisina valoina ja tummina seininä, yhdellä seinällä oli suuri kangas johon heijastui ensisilmäykseltä ihan hienoa avaruus-animaatiota jossa "matkattiin läpi tähtien". Ihan kivaa vaihtelua siihen normaaliin vaaleaan valoon kirkasvalolamppuineen. Kylpylä osasto oli sinällään aika tavallinen, olisin ehkä kaivannut hieman enemmän hemmottelu osastoa. Pisin liukumäki oli aika laimea ja inhottava, koska se meni suurimman matkan rakennuksen ulkopuolella, jossa oli melkein -30 astetta pakkasta! Pore-altaita oli vain kaksi sillipurkkia ja ne olivat kokoajan tupaten täynnä.

Kyllä me sinne poreisiin sitten yhteen väliin tungettiin ja uusi uimatoppini päätti ilmata minulle uudet tuhdit rinnat. Siitä saatiin ihan hyvät naurut, jos ei mistään muusta. Teemulle aivan mahtavat aplodit uskalluksesta lähteä kahden vesipeto härän kanssa moiseen hullutukseen ja kyllä se siitä lähtee kun treenaa. Ennen lähtöämme tarkastimme hämärän osaston nimeltä Suihkumaailma, en ymmärtänyt sokkelon pointtia. Ja infrapuna saunaa testattiin, oli valtaisa pettymys ja siellä istuessa tuli vain kylmä. Vaikka tekstistä päätellen voisi kuvitella etten pitänyt paikasta, en sanoisi näin, sillä mitä parhain seura saa minkä tahansa kokemuksen uusiin svääreihin. Eli yhteenveto vesipetoilusta oli kivaa ja tätä kokeillaan porukassa uudestaankin.

Kuivateltuamme ja löhöiltyämme päätimme lähteä tarkastelemaan Peurungan oheistoiminta tarjontaa. Kävimme varaamassa respasta keilaradan ja samaan syssyyn varattiin pöytä Alá Carte Ravintola Peurankellosta. Ennen keilailua kävimme kylpylän puolen kahviossa Nemo Bistrossa juomassa kaakaot ja nauttimassa jäätelöt. Kahviosta olimme menossa keilaamaan, mutta Respan henkilökunta pysäytti meidät ja valitteli varauksen epäonnistumista ja sanoi että radalle oli tullut tuplabuukkaus. Näin ollen emme päässeetkään keilaamaan, vaan menimme takaisin kylpylän puolelle pelaamaan erät ilmakiekkoa ja minä pelasin yhden radan Mario Kartia, nyt ymmärtävät kuulemma hyvin miksi olen niin "huono kuski". Hetkeksi pyllähdimme taas huoneisiin sängyille ennen illallispöytävarausta.

Alá Carte Peurankello.
Saavuimme paikalle hieman ennen varausta eli ennen kahdeksaa. Odottelimme pöytiinohjausta aulassa kuten  standissä pyydettiin. 10 minuuttia kului ennen kuin kukaan tuli saattamaan meitä pöytään ja sekin oli baarinpuolen henkilökuntaa, Hän antoi meille ruokalistat ja jätti meidät pöytään ottamatta edes juomatilauksiamme. Odotimme pöydässä 25minuuttia ja pyörittelimme peukaloitamme, saamatta mitään huomiota ravintolahenkilökunnalta. Kävin Nooran kanssa kysymässä, josko mahdollisesti saisimme pian palvelua ja että onko ravintolassa kiirettä tai jotain ongelmaa? Meille sanottiin että palvelua tulee piakkoin ja kaikki on aivan normaalisti... 35 minuutin odottelun jälkeen Matilta paloi käämit huonoon palveluun ja hän lähti Nemo Bistroon tilaamaan jotain syötävää. Yhteensä 45 minuuttia odotettuani Nooran ja Teemun kanssa saamatta minkäänlaista palvelua, poistuimme ravintolasta täysin kuivin suin ja mennessämme tarjoilija näytti siltä että olisi ollut tuomassa pöytäämme vasta vettä.

Siirryimme Matin seuraan Nemo B. puolelle ja tilauksesta ei kestänyt kuin reilu 5 minuuttia, niin meillä oli hyvää, kuumaa ruokaa edessämme. Kaikki mitä ruokapaikalta haluan oli siellä samassa paketissa; Erinomainen asiakaspalelu, hyvä ruoka, riittävät annokset ja loistava hinta-laatusuhde. Poistuimme mahat täynnä ja iltapalaksi haalimani cesar-salaatti kainalossani. Lähtiessämme kiittin vuolaasti palvelusta ja hyvästä ateriasta. Loppu ilta menikin kirjoittaen tiukkasävyistä asiakaspalautetta ala karmeasta peurankellosta ja telkkaa tuijotellen.

Aamupalalle mentäessä pakkasta oli rapeat -34 astetta. Matti jäi tyytyväisenä koisimaan vällyjen väliin ja Kolmisin marssimme Teemun ja Nooran kanssa alakertaan syömään. Ruokaa oli ja ihan hyvillä valikoimilla. Aamiaissalissa oli jonkin tapahtuman valmistelut käynnissä ja siellä oli soundcheckiä tekemässä afrikkalaisia rumpuja soittava pehmeä-ääninen mies. Välillä nauhalta soi rokkia ja muuta ei niin aamupalalle sopivaa. Poistuimme paikalta kun Joku kova-ääninen nainen alkoi kiekua lavalla.

Kävimme aulan Puodissa, josta ostin tuliaisia kotipuoleen kivasta tee-hyllystä. Pakkailimme ja kuvailin vähän mukeja, tuliaisia, ahdistunutta Nooraa ja Teemua. 12 tietämillä luovutimme huoneet ja lähdimme hyvillä mielin kohti autoja edelleen -34 asteen rapeassa kelissä.

Pahaa-aavistamatta hyvästelimme ja menimme autoille. Käynnistystä yrittäessämme Nassunista lähti vain surkea inahdus. Samankaltaisia ääniä päästeli jäätynyt Coltti. Siinä sitten ihmeteltiin ja pyydettiin apuvirtaa traktorilta ja akkuboosterista. Ei tehonnut mikään... Tilasimme hinausauton ja taksin. Taksin tilaaminen muodostui erehdykseksi, josta maksoimme yhteensä 9e. Coltti saatiin vihdosta viimein käyntiin erään ystävällisen Volvomiehen avustuksella ja Nassuniin yritettiin uudestaan boosteria ja lopulta mäkistarttia, ei lähtenyt. Nassuni sitten hinattiin yhdelle yksityiselle autokorjaamolle (kiitos vaan suuresti hinaussedälle joka selvitti meille tämän paikan ja varmisti sen "aukiolon" sunnuntaina.)
Siellä Matin Primera heräsi lopulta henkiin kahden henkilöautoboosterin ja rekkaboosterin yhteiskäytön voimin. Kyllä kolmet johdot kiinni samaan akkuun...

Matka kotiin alkoi. Pääsimme lähtemään niin myöhään että sukulointireissu jätettiin välistä. Navigaattori oli aika jäässä vielä joten meillä tuli pieni ongelma eräässä risteyksessä, jossa Teemu sitten meidät ohittikin. Teemu ja Noora lähtivät lahden suuntaan kohti kotia ja me seurasimme, koska tomtom oli sitä mieltä ettemme olleet edes autotiellä.

Jämsän tietämillä alkoi olla persiissä sellainen kutina että nyt ollaan menty vähän pieleen reitissä, eikä ihan vähääkään... No irtaannuimme Team NooTeen perästä ja jatkoimme kotiin heinolan, asikkalan ja lammin kautta. Notta semmonen reissu.

Loppujenlopuksi oli kivaa, mutta ensi kerralla varustaudutaan paremmin, kuten kirjoittaneella voisi olla talvella toppa vaatteet mukana ja mahdollisesti käynnistyspiuhat [olivat Roger Army Grey -poloisen takakontissa]

Hyviä muistoja tuli kerättyä ja paremmilla fiiliksillä tänne jonnekkin lähemmäs kylpemään, mahtollisesti Aulangolle ja tietysi mitä parhaimmassa seurassa :)

 Thanks for the experience to the whole crew.

Aina uskollinen perussäätäjänne kuittaa kuvilla.

Missä on turvavälit?

Eka satsi aamupalaa
Jäätelön maisteluraati

 toka satsi aamupalaa

Team NooTe perässä.