Karvainen hurrikaani ja hallittu kaaos

Tämä kirjoitus on nyt jaettu aiheisiin, sillä niin paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen kirjoitukseni.

TYÖ

Työni Helsingin Kilpatalli Oy:llä päättyi tammikuun 8.päivä. Työsuhde muodostui määräaikaiseksi. Sain tästä työkokemuksesta paljon uutta tietoa ja taitoa sekä sain vahvistettua jo oppimaani. Ei niin suureksi yllätykseksi myös fyysinen kuntoni on kasvanut mukavasti ja aion sitä nyt ylläpitää aktiivisemmin. Monta hienoa persoonaa jäi kilpatallille ja heitä jään osittain kaipailemaan ja heille toivon mitä parhainta jatkoa ja menestystä.
Tällä hetkellä pidän pientä "talvilomaa" ja aloitan uudessa työssä viimeistään helmikuun alussa Ratsutalli Verrattomalla, ensin täytynee selvittää muutamia asioita.


KOTI
Kotimme on tällähetkellä aivan järkyttävässä kunnossa. Vähäinen kotona olo aikani on johtanut siihen että vaatteiden ja tavaroiden epäjärjestys on kasvanut vähitellen ja muuttunut huomaamatta valtavaksi ja ahdistavaksi kaaokseksi, jonka selvittämisestä alkaa pikkuhiljaa stressikäyrä väpättää.
Eniten mielenrauhaani häiritsee kaappien EPÄJÄRJESTYS! Se meinaa tehdä minut HULLUKSI! Yhtään asiaa ei helpota, että imurimme hajosi varrestaan, niin että lattiapään suulake ei pysy lainkaan kiinni. (olipas hankala selittää) Nyt täällä siis on pyörinyt eksyneiden vaatteiden ja tavaroiden seassa myös villakoiria unohtamatta oikeita koiria ja Mollyn leluja.
Joista saa muuten yöllä aika kivat kiksit ja herätyksen kun astuu vahingossa vinkulelun päälle. Tämän tammikuisen talvi"lomani" aikana aion ruotia kämpän taas ihmismäiseen kuntoon ja muuttaa muutamien asioiden paikkaa ja järjestystä.


KOIRAT
Laumassa taas kolmikko koossa, eli muorimme Tyyne-amalia on siirtynyt toistaiseksi riveihimme ilostuttamaan omituista elämäämme.

Tyyne Tuli takaisin kotiin tammikuun 3.päivä, maalta johtuen huonovointisuudestaan ja ruokahaluttomuudestaan. Nyt Tyyne voi jo paremmin syömisen osalta, mutta voinnista ei oikein ole vielä muita takeita. Etujalkojaan se vähän arkoo, nivelrikko etupolvissa oireilee pahemmin näin kylmillä ja kosteilla ilmoilla.
Samalla epäilen sydämen sivuäänen pahentuneen ja eläinlääkäri jolla Tyyneä käytin oli sitä mieltä että sivuääni on selvä, ja suosittelisi lääkitystä. (Aikaisemmin oli heikko sivuääni, mutta tutkiva eläinlääkäri oli silloin eri, joten tähän asiaan ei nyt ole saatu hyvää vertauskohtaa, kun sydänkäyrää ei ole otettu.)

Lääkitystä yritän välttää viimeiseen asti sillä niiden antaminen on Tyynelle suoranaista kidutusta, sekä koiralle että lääkkeen antajalle. Koko Tyyne-Mummelin pitkän iän ajan jopa matolääkkeen antamisesta on taisteltu, joskus jopa verisesti. Ei kelpaa tahnat, ei pillerit, jauheista ja litkuista puhumattakaan.
Ja yleensä, kuten tässäkin tapauksessa koiran oloa ei saataisi kohentumaan yhdellä lääkkeellä, vaan siihen tarvittaisi useampaa mikstuuraa. Esimerkkinä nyt ensinnä sydän-, nesteenpoisto-, kipu- ja kortisonilääkitys. Kipulääkettä Tyyne saa nyt tarvittaessa jalkojen kipuihin.

Tässä ollaan nyt siis veitsenterällä ja vaakakupissa painaa koiran elämänlaatu ja elämisentahto, sekä omistajan itsekkyys ja kyky armahtaa. Ulospäin Tyynellä on ylä- ja alamäkeä, kuten vanhalta koiralta odottaakin, mutta kumpaa on enemmän ja missä menee raja?

Sonny On päässyt taas pyhien jälkeen agilityn pariin ja ylpeämpi en voisi pojasta olla. Kepit sujuvat jo kivasti, samoin PUSSI, puomi ja hypyt (myös rengas ja pituus). Vielä täytyy siis treenailla putkeen lähetystä, A:ta kokonaisuudessaan sekä keinua ja pöydälle stoppaamista.

Viime treeneissä oli pieniä radan pätkiä ja hieman mörköjä nurkissa. Saattoi möröt johtua pojan ponnarista, jonka mamma laittoi päähän että olisi parempi kontakti ja näkisi mihin ollaan menossa.
Yksi radan pätkä sisälsi kepit, mutkaputken, 2 hyppyä ja A:n ja tätä suoritetiin tässä sekä vastakkaisessa järjestyksessä. Vastakkaisessa järjestyksessä onnistuttiin erittäin hyvin, mutta edellä mainitussa järjestyksessä ilmestyi niitä mörköjä tuonne putken ulostulon ja ensimäisen hypyn väliin. tulokulma hypylle oli suora, ohjaus ainakin ryhmän vetäjän mukaan oli suora ja hyvä, mutta Sonny teki ihmeellisiä väistöliikkeitä putken ja hypyn välissä (väisti siis reunalta keskelle ja katseli seinää) ja sitten ei hypännyt. Otettiin Sonnylle sitten loppuun kivoja esteitä, eli puomia, keppejä ja suoraa putkea.

Kotona Sonny rällää Mollyn kanssa harjisrallia niinkuin aikaisemminkin ja joululahjaksi saatu namiälypeli on ollut kovassa käytössä. Muuten sitten lekotellaan ja yritetään kerjätä ruokaa mahdollisimman usein ja vaivihkaa.

Molly On oppinut paljon uutta ja tahti kevättä kohden saa vain kiihtyä. Remmissä kuljetaan jo kuin kunnon kansalaiset, joskus ohitustilanteet vähän menevät plörinäksi jos ohittava koira provosoi kovasti. Sitten kiljutaan ja puristaan niin että taluttajan korvat soi. Temppu menussa ollaan nyt päästy (Emännän määrityksien mukaan) kakkos tasolle. Eli peruskäskyt on opittu ja nyt niitä vahvistetaan. Istu, seiso, maahan, paikka osataan sana- ja käsimerkistä ja nyt aletaan eriyttää käsi ja sanakäskyjä niin että toimii molemmilla erikseen tai yhdessä sekä aletaan pikkuhiljaa opettelemaan kaukokäskytystä. (Molly osaa myös antaa tassua, pikkuisen ryömiä, pyöriä ympäri molempiin suuntiin sekä tietysti tanssia. Kierimistä me ei vielä olla paljoa opeteltu.)

Varsinaista tottis eli TOKO seuraamista en ole opettanut Mollylle lainkaan (ainakaan vielä) sillä tähtäämme agilityyn. Kontaktissa Molly kuitenkin pysyy mielestäni kohtalaisen hyvin. Ollaan agilityssä päästy jo vähän testailemaan kontakti esteitä ja muita ei hyppyjä vaativia esteitä. Seuraavaksi tärkein asia mitä opetan on: JARRUA! HIDASTA! PRRR SOO....

Mollyn turkki on pysynyt mielestäni panostukseeni nähden erinomaisena, pientä karvanlähtöä/vaihtoa ehkä havaittavissa vähinttän mielikuvituksessani. Silmien vuotaminen on vähentynyt kun ollaan käytetty ponnaria ja putsattu silmänalusia Diamond eyes- silmänesteellä. Lisäksi tyttö syö Angels Eyes- nimistä jauhetta jota on tilattu netistä ja olen huomannut sen muuttavan rähmän koostumusta kiinteämmäksi, eli silmät eivät valu aivan vetenä pitkin poskia. Korvat ovat tosin olleet nyt suuri murheen kryyni ja aion vielä yhden kerran niitä yrittää ylös ja jos eivät nouse, niin sitten eivät piru vie nouse. pysyvät kumminkin innostuessaan tai jännittyesään hyvin pystyssä. (kuvassa sillä on normi Mutsi hei relaa vähä- ilme päällä)

Älylelun käytössä Molly-möttönen voittaa kaikki muut 6-0 ja tekniikkakin on hallussa.Vapaa-aikansa molly viettää (edelleen) kiskomalla Sonnyä hännästä, riekkumalla ja apinoimalla pitkin kämppää ja opiskellen vanhemmilta laumanjäseniltä erilaisia stealthytaktiikoita asioiden varasteluun, kerjäämiseen ja piiloutumiseen hoitotoimenpiteiltä. Tosin onnistumisprosentti kyseisissä oppien käytön yrityksissä on tasoa BLONDI, sillä Molly tulee kutsuttaessa luokse, aina (ainakin sisällä ja iloisesti kutsumalla).

Mitä muuta?

Joulu tuli ja meni töiden merkeissä, samoin välipäivät ja uudenvuoden vietto. Jouluna olin Mummilla syömässä ja yötä tätini hoivissa, sillä työmatka oli kyseisistä koordinaaeista kaksi kolmannesta lyhyempi kuin kotoa. Sian ylättävän paljon lahjoja tänä jouluna ja enemmän suklaata kuin 5 vuoteen! Kiitos kaikille lahjoista, varsinkin eräs pikkuesine ihanine poltettavine objekteineen tulee säilymään keittiön pöydällä, vaikka joulu on muuten jo korjattu pois. On se vaan niin kaunis ja sopivasti vihreä <3

Uudenvuoden yö vietettiin mitä parhaimmassa seurassa Vantaalla kera ihanien ystävien. Myyrmäen Topparin yläkerrassa meno oli hyvä, aika rento ja loppuillasta jopa aika crowded (ihmispaljous olisi oikea sana, mutta kello 4 aamu yöllä en osaa sitä päässäni taivuttaa) Muistona illasta jäivät ihanat VIHREÄT strassein koristellut kynnet, jotka valitettavasti eivät kestänet töiden takia kuvattavaksi asti... Kyseinen henkilö saa luvan vielä tehdä mulle jotkut uudet kynsitaiteilut lähiaikoina :)

Trimmailuista vielä vähän, että kyllä, nyt minulla on taas aikaa trimmata. Ja kyllä minua saa mainostaa, nielellään kanta-hämeen alueella, ellei halua tuoda koiraansa pidemmältä meille trimmattavaksi. Alkuvuoteen 2012 olen ehtinyt laittaa jo omat koirat kertaalleen, yhden kettuterrierin ja karkeakarvaisen saksanseisojan, huomenna puuninkiin tulee Välimäen BoogieWoogie (musta-hopea kääpiösnautseri)

Nyt alan kääntymään tuonne vällyjen väliin, kun edellisen työpaikan rytmin mukaan herätyskellon pitäisi kohta jo soida. Aion nukkua hyvillä mielin ainakin 10. Sitten siivoan ja pyykkään kunnes Trimmi-asiakkaani saapuu. Ja vielä pieni hehkutus että kyllä minä taidan oikeasti ja pohjimmiltani tykätä elämästäni. ja yritän bloggailla vähän useammin ettei tule tälläisiä tekstihirviöitä.

Hämeen hidas harrastelija kuittaa.