Peurunka, Laukaan perämettässä.

No niin arvoisat lukijani, tässä se on kirjoitus viime viikonlopustani. Nyt yritän avata sanaista arkkuani mahdollisimman sivistyneesti, mutta totuudenmukaisesti.

Kaikki tähän viikonloppuun johtaneet tapahtumat lähtivät liikkeelle pahaa-aavistamattoman ihmisen nettisurffailusta. Esiin pongahtaa mainos "kylpylälomayö kahdelle VAIN 80e!" ja vieressä hieno kuva kyseisestä kylpylästä. Ensin ajattelin että Matin kanssa kaksin, sitten tuumin että seurassa olisi hauskempaa ja saisin tuohon kaksilahkeiseenkin vähän enemmän intoa. Ostin näin palkkapäivän huumassani kaksi lahjakorttia kyseiseen paikkaan. Paikkahan oli Siis Kylpylähotelli ja Kuntoutus Peurunka. 

Paikkaa mainostettiin uusitulla avaruus-teema kylpylällä ja suomen pisimmällä vesiliukumäellä (130m). Minkä mahtaa itselleen houkutuksille altis nuori, joka halajaa käydä uusissa paikoissa? Ei mahtanut mitään. Mukaan vedin tälle idean tasolla suurelle seikkailulle ystäväni Nooran ja hänen lemmittynsä Teemun. (poikaystävä-kuvaus kuullosti tylsältä)

Matti oli sitä mieltä että koska Laukaa sijaitsee vain vähän matkaa Jyväskylästä pohjoiseen, reissuun yhdistettäisiin vierailu Matin sukulaisilla ja tämän  vuoksi matkaa taitettaisiin kahdella autolla.
Team RiMa kulkupelinään vm. -97 Nassun Primera ja
Team NooTe ajoneuvollaan Metkupisi Colt (tarkempia tietoja ei löytynyt tietokannastani.)

Perjantaina kävin viemässä koirat kera serkkuni Jaden (pikkuja ei viilailla). Ah niin ihanasti hoitoon Hilleri Mafialle pe-la yöksi, josta ne sitten la aamuna siirtyisivät Pikku Natsilan keskitysleirille riekkumaan alokas Kruunupään kanssa. Meidän kotimme siis on Suur Natsila. Aika selvää eiks je?

Lauantai aamuna alkaa puhelin rumba; Mitä koirat syö? Koska meidän pitää olla perillä? Miten koirien lenkkivaatetus? Kauanko Laukaalle ajaa ja missä se on? Lopulta ja ihan ajoissa Noora ja Teemu pääsevät meille, Ninski pääsee yhteisymmärryksessä lenkille koirien kanssa Vantaalla ja me saamme kerättyä maallisen omaisuutemme, jota luulemme tarvitsevamme mukaan reissuun. Puutteista sitten tuonnempana.

Matkaan lähdettiin Parolasta ja Määränpää oli Laukaa, Peurunka. Menomatka taittui mukavasti kauniissa säässä n.-25 asteen pakkasessa Tampereen sivuitse, kohti Jyväskylää. Pysähdyimme evästämään ABC Orituvalle tietysti Hesburgerissa. Matti oli ainoa joka ei vielä tässä vaiheessa liittynyt mässäilyihimme. Mutustelimme siinä kukin oman fish&chips ateriamme ja lähdimme löntystelemään kaupan puolelta ilta- ja matkaevästä. Team NooTelle tarttui heräteostoksena mukaan mahtavat Hieroja-ammatti mukit. Ei ollut eläintenhoitajaa siellä, olin vähän katkera.

kerran pysähdyttiin vielä matkalla vaihtamaan kuskia Team RiMan kesken ja tasaisesta mukavasta matkanteosta tuli nopeuksiltaan vaihtelevaa kiroilun säestämää säätämistä. En tule toimeen Nassunin kanssa enään, liittomme on ohi! Ei oikeastaan ollut liittoa vaan syrjähyppyjä silloin tällöin edellisen kyytisuhteeni aikana Eikan kanssa. Olen löytänyt uuden kyydin somasta kompaktista ja täydellisen mukavasta Rookeristani. (Rogerille oma hehkutuspostaus myöhemmin)

ABS-jarrut kävivät kolmesti koetuksella, mutta ehjänä päästiin perille. Onneksi Matin hiukset olivat jo valmiiksi geelillä pystyssä, jos ei olisi ollut geeliä ne olisivat olleet pystyssä kauhulla.
Peurunka.

Ensivaikutelma oli erittäin miellyttävä ja vastaanoton eli respan henkilökunta oli erittäin ammattimaista ja hyvin palvelevaa. Huoneet olivat siistit ja mukavat (itse tosin sisustimme vähän sänkyjä yhteen). Hetken kummasteltuamme lähdimme tallustelemaan kylpytakeissa ja ulkokengissämme kohti kylpylää (Huom! Ensi kerralla crocsit mukaan). Parin ees sun taas sun ravaamisen jälkeen löysimme oikeaan paikkaan ja pääsimme kylpyläosastolle. Pikaisesti kerron että ainakin naistenosaston suihkutilat olivat aivan liian ahtaat sellaiselle kävijämäärälle ja suihkuista ei tullut lämmintä vettä.

Avaruus -teema näkyi kylpylässä sinisenhohtoisina valoina ja tummina seininä, yhdellä seinällä oli suuri kangas johon heijastui ensisilmäykseltä ihan hienoa avaruus-animaatiota jossa "matkattiin läpi tähtien". Ihan kivaa vaihtelua siihen normaaliin vaaleaan valoon kirkasvalolamppuineen. Kylpylä osasto oli sinällään aika tavallinen, olisin ehkä kaivannut hieman enemmän hemmottelu osastoa. Pisin liukumäki oli aika laimea ja inhottava, koska se meni suurimman matkan rakennuksen ulkopuolella, jossa oli melkein -30 astetta pakkasta! Pore-altaita oli vain kaksi sillipurkkia ja ne olivat kokoajan tupaten täynnä.

Kyllä me sinne poreisiin sitten yhteen väliin tungettiin ja uusi uimatoppini päätti ilmata minulle uudet tuhdit rinnat. Siitä saatiin ihan hyvät naurut, jos ei mistään muusta. Teemulle aivan mahtavat aplodit uskalluksesta lähteä kahden vesipeto härän kanssa moiseen hullutukseen ja kyllä se siitä lähtee kun treenaa. Ennen lähtöämme tarkastimme hämärän osaston nimeltä Suihkumaailma, en ymmärtänyt sokkelon pointtia. Ja infrapuna saunaa testattiin, oli valtaisa pettymys ja siellä istuessa tuli vain kylmä. Vaikka tekstistä päätellen voisi kuvitella etten pitänyt paikasta, en sanoisi näin, sillä mitä parhain seura saa minkä tahansa kokemuksen uusiin svääreihin. Eli yhteenveto vesipetoilusta oli kivaa ja tätä kokeillaan porukassa uudestaankin.

Kuivateltuamme ja löhöiltyämme päätimme lähteä tarkastelemaan Peurungan oheistoiminta tarjontaa. Kävimme varaamassa respasta keilaradan ja samaan syssyyn varattiin pöytä Alá Carte Ravintola Peurankellosta. Ennen keilailua kävimme kylpylän puolen kahviossa Nemo Bistrossa juomassa kaakaot ja nauttimassa jäätelöt. Kahviosta olimme menossa keilaamaan, mutta Respan henkilökunta pysäytti meidät ja valitteli varauksen epäonnistumista ja sanoi että radalle oli tullut tuplabuukkaus. Näin ollen emme päässeetkään keilaamaan, vaan menimme takaisin kylpylän puolelle pelaamaan erät ilmakiekkoa ja minä pelasin yhden radan Mario Kartia, nyt ymmärtävät kuulemma hyvin miksi olen niin "huono kuski". Hetkeksi pyllähdimme taas huoneisiin sängyille ennen illallispöytävarausta.

Alá Carte Peurankello.
Saavuimme paikalle hieman ennen varausta eli ennen kahdeksaa. Odottelimme pöytiinohjausta aulassa kuten  standissä pyydettiin. 10 minuuttia kului ennen kuin kukaan tuli saattamaan meitä pöytään ja sekin oli baarinpuolen henkilökuntaa, Hän antoi meille ruokalistat ja jätti meidät pöytään ottamatta edes juomatilauksiamme. Odotimme pöydässä 25minuuttia ja pyörittelimme peukaloitamme, saamatta mitään huomiota ravintolahenkilökunnalta. Kävin Nooran kanssa kysymässä, josko mahdollisesti saisimme pian palvelua ja että onko ravintolassa kiirettä tai jotain ongelmaa? Meille sanottiin että palvelua tulee piakkoin ja kaikki on aivan normaalisti... 35 minuutin odottelun jälkeen Matilta paloi käämit huonoon palveluun ja hän lähti Nemo Bistroon tilaamaan jotain syötävää. Yhteensä 45 minuuttia odotettuani Nooran ja Teemun kanssa saamatta minkäänlaista palvelua, poistuimme ravintolasta täysin kuivin suin ja mennessämme tarjoilija näytti siltä että olisi ollut tuomassa pöytäämme vasta vettä.

Siirryimme Matin seuraan Nemo B. puolelle ja tilauksesta ei kestänyt kuin reilu 5 minuuttia, niin meillä oli hyvää, kuumaa ruokaa edessämme. Kaikki mitä ruokapaikalta haluan oli siellä samassa paketissa; Erinomainen asiakaspalelu, hyvä ruoka, riittävät annokset ja loistava hinta-laatusuhde. Poistuimme mahat täynnä ja iltapalaksi haalimani cesar-salaatti kainalossani. Lähtiessämme kiittin vuolaasti palvelusta ja hyvästä ateriasta. Loppu ilta menikin kirjoittaen tiukkasävyistä asiakaspalautetta ala karmeasta peurankellosta ja telkkaa tuijotellen.

Aamupalalle mentäessä pakkasta oli rapeat -34 astetta. Matti jäi tyytyväisenä koisimaan vällyjen väliin ja Kolmisin marssimme Teemun ja Nooran kanssa alakertaan syömään. Ruokaa oli ja ihan hyvillä valikoimilla. Aamiaissalissa oli jonkin tapahtuman valmistelut käynnissä ja siellä oli soundcheckiä tekemässä afrikkalaisia rumpuja soittava pehmeä-ääninen mies. Välillä nauhalta soi rokkia ja muuta ei niin aamupalalle sopivaa. Poistuimme paikalta kun Joku kova-ääninen nainen alkoi kiekua lavalla.

Kävimme aulan Puodissa, josta ostin tuliaisia kotipuoleen kivasta tee-hyllystä. Pakkailimme ja kuvailin vähän mukeja, tuliaisia, ahdistunutta Nooraa ja Teemua. 12 tietämillä luovutimme huoneet ja lähdimme hyvillä mielin kohti autoja edelleen -34 asteen rapeassa kelissä.

Pahaa-aavistamatta hyvästelimme ja menimme autoille. Käynnistystä yrittäessämme Nassunista lähti vain surkea inahdus. Samankaltaisia ääniä päästeli jäätynyt Coltti. Siinä sitten ihmeteltiin ja pyydettiin apuvirtaa traktorilta ja akkuboosterista. Ei tehonnut mikään... Tilasimme hinausauton ja taksin. Taksin tilaaminen muodostui erehdykseksi, josta maksoimme yhteensä 9e. Coltti saatiin vihdosta viimein käyntiin erään ystävällisen Volvomiehen avustuksella ja Nassuniin yritettiin uudestaan boosteria ja lopulta mäkistarttia, ei lähtenyt. Nassuni sitten hinattiin yhdelle yksityiselle autokorjaamolle (kiitos vaan suuresti hinaussedälle joka selvitti meille tämän paikan ja varmisti sen "aukiolon" sunnuntaina.)
Siellä Matin Primera heräsi lopulta henkiin kahden henkilöautoboosterin ja rekkaboosterin yhteiskäytön voimin. Kyllä kolmet johdot kiinni samaan akkuun...

Matka kotiin alkoi. Pääsimme lähtemään niin myöhään että sukulointireissu jätettiin välistä. Navigaattori oli aika jäässä vielä joten meillä tuli pieni ongelma eräässä risteyksessä, jossa Teemu sitten meidät ohittikin. Teemu ja Noora lähtivät lahden suuntaan kohti kotia ja me seurasimme, koska tomtom oli sitä mieltä ettemme olleet edes autotiellä.

Jämsän tietämillä alkoi olla persiissä sellainen kutina että nyt ollaan menty vähän pieleen reitissä, eikä ihan vähääkään... No irtaannuimme Team NooTeen perästä ja jatkoimme kotiin heinolan, asikkalan ja lammin kautta. Notta semmonen reissu.

Loppujenlopuksi oli kivaa, mutta ensi kerralla varustaudutaan paremmin, kuten kirjoittaneella voisi olla talvella toppa vaatteet mukana ja mahdollisesti käynnistyspiuhat [olivat Roger Army Grey -poloisen takakontissa]

Hyviä muistoja tuli kerättyä ja paremmilla fiiliksillä tänne jonnekkin lähemmäs kylpemään, mahtollisesti Aulangolle ja tietysi mitä parhaimmassa seurassa :)

 Thanks for the experience to the whole crew.

Aina uskollinen perussäätäjänne kuittaa kuvilla.

Missä on turvavälit?

Eka satsi aamupalaa
Jäätelön maisteluraati

 toka satsi aamupalaa

Team NooTe perässä.

Agilityn epäviralliset kisat Lempäälässä 28.01.2012

Elikkäs siis minä ja Sonny lähdettiin lauantai aamuna kymmenen tienoilla Jankkilan Kirsin ja koiransa Nemon kanssa kohti lempäälässä sijaitsevaa Sportdog parkin Best In -areenaa. Oltiin melkein tunti ennen tapahtuman ja ilmoittautumisajan alkamista paikan päällä, joten päätimme käväistä "naapurissa".
Best In areenan vieressä seisoo siis Ideapark (tai oikeastaan toisinpäin). Ideaparkissa Kävimme pyörähtämässä H&M-liikkeessä ja mukaan tarttui alennuksesta aivan mahtavia löytöjä. Mm. farkut, paita, raidallinen tuubitoppi, kietaisujakku (tästä otan kuvan heti kun saan sen Jadelta hihan levennyksestä) Hirveästi olisi mieleni tehnyt sellaista hupparia, joka oli tietysti VIHREÄ, mutta se maksoi yli 20e, niin ei kisabudjetti riittänyt.

Vältin Kirsin avustuksella niukin naukin hesburgerin ja arnoldsin asettamat kiusaukset ja käväisimme ihastelemassa Fifi & Fidossa mahdollisia tossuloisia Mollylle, mutta päädyin harkistemaan tuota ostosta hinnan ja tietämättömyyden perusteella. Harvoin en jotain koiristani tiedä, mutta ennen lauantai-iltaa en tiennyt minkä kokoiset riisitikut puuteripalloni alla vilisevät.
Palasimme Areenalle parahiksi jonottamaan ilmoittautumiseen. Rokotustodistuksia ei olisi kysytty, jos en olisi niitä puoliväkisin tyrkyttänyt. Ilmoitin ensin Sonnyn yhdelle radalle mölli mini -luokkaan (8€).

Ilmoittautumisen jälkeen teimme leirin, eli minä kasasin tuolini ja laitoin Sonnylle patjan tuolin viereen. Nopeammin kuin arvasinkaan tuli jo rataantutustumisen vuoro ja jouduin jättämään poitsun istumaan yksikseen tuolin viereen! Voi sitä ilmettä, mutta hienosti se siellä odotti.

Rata oli hyppy&putki rata eli mielestäni tosi helppo,  puomi olisi ollut kiva lisä, mutta mölliradalle ei laitettu mitään kontakteja. Meille täysin uutena juttuna tuli tuo 14.este, okseri. (kaksi hyppyä melkein kiinni toisissaan) Mutta ei se Sonnyn menoa haitannut ollenkaan. Yli tultiin ei niin kovaa, mutta korkealta!
Ja jos piirroksesta ei saa selvää; niin 3. on pituus ja 13. on muuri.

Ensimmäisessä startissa Sonny oli vähän hämillään suuresta tilasta ja irtiolostaan hälinässä (mätsäreissä kun on oltu tiukasti remmin päässä). Aikaa kului houkutteluun, poitsun haahuiluun ja yhden kerran meinasi lähteä radalta. 8. Putken suoritti väärinpäin, joten suorituksesta olisi tullut Hyl eli hylätty. Kielsi aika monta estettä kiertämällä ja haahuilemalla joten virhepisteitä rapisi oikein urakalla. Loppuun kuitenkin kunnon tuuletus ja paljon nakkia.

Kävin heti ilmoittamassa Sonnyn uusintakierrokselle mölli Mini-luokkaan (6€) Ja jäätiin innolla odottelemaan toista kierrosta. käytiin myös lämmittelyalueella vähän virittäytymässä paremmin tunnelmaan. Videoin siellä välillä kirsin suorituksia ja Kirsi minun. Facebookissa on video uusinta suorituksestamme.

Uusinta startti lähti paljon paremmin liikkeelle ja homma etenikin johonkin. Koira tajusi mitä tehdään ja mitä mamma huitoo. 15.esteellä Sonny yritti oikaista maaliin, niin tuli yksi kielto, mutta muuten meni huiman hienosti. Olen ylpeä pojastani. Mietin vielä olisinko lähtenyt kokeilemaan kisaavien rataa, mutta kun näin että radalle tuli A-este päätin olla lähtemättä enää siihen kisaan. Poju oli suoriutunut niin hienosti ja oli hyvällä mielellä että ei viitsitty lähteä pilaamaan fiiliksiä, kun A ei ole meillä vielä kunnolla hallussa.

Luulen että Sonnyn paukkuarkuuden (en tiedä mistä ja milloin on sen kehittänyt) ja jyrkkien laskujen pelon takia siirrymme harrastamaan RallyTokoa, kunhan saan Mollyn ensin kunnolla mukaan agilitykuvioihin. Ja sillointällöin olisi kiva käydä Sonnyn kanssa noissa epiksissä... Vähän niinkuin mätsäreissä.

Tuloslistaa vilkaistuani totesin että olimme toisen kierroksen tuloksellamme päässeet sijalle 8/22 ja se oli mieltä lämmittävää.

Kotona meitä kisareissulaisia odotti vähemmän iloinen Matti ja onnesta aivan soikeana oleva Molly. Möly oli ulvonut nokka taivasta kohti kun olimme aamulla lähteneet ja piippaillut pitkin päivää kun oli kuul.lut ääniä ulkoa. Täytynee alkaa tekemään yksin yksinolo harjoituksia enemmän, sillä näillä näkymin Möly-Molly on leimautunut vähän liikaa "isoveikkaansa".

Tästä se agilityohjaajan-ura lähtee. (Uudestaan)