Sain pikkuserkultani tällaisen blogihaasteen ja olin aloittanut jo siihen vastaamisen (löytyi ylläri ylläri luonnoksista) Muutan vähän aloittamaani, enkä aio haastaa ketään kahdesta syystä. 1. En lue niin montaa blogia. 2. En tunne lukemieni blogien bloggaajia niin hyvin, jotta haluaisin tuottaa muille päänvaivaa :D
Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
Tosiasioita:
1. Teen unelmatyötäni
2. Olen nukkunut asunnossani vain viisi yötä, vaikka muutin huhtikuussa.
3. Olen hyvin epäjärjestelmällinen
4. En syö tarpeeksi usein
5. Piirrän ihan liian vähän, verrattuna siihen mitä haluaisin
6. Ristin autoni Mammamobiiliksi, vaikken halunnut
7. Vihaan borssikeittoa
8. Haaveeni olisi päästä ratsastusvaellukselle unkariin
9. Kaipaan skootteriani
10. En usko että yksi riittää pitkäksi aikaa
11. Jos voittaisin lotossa, en voittaisi paljoa, sillä olen puhunut jakavani potin jo niin monen kanssa, että summa tuntuisi veronpalautukselta.
Kysymykset minulle:
1. Mitä asioita olet fanittanut lapsuudessa?
Hopeanuolta, olisin halunnut että Riki olisi isäni <3
2. Kaipaatko "niitä oikeita" piirettyjä?
Kaipaan! Ei näistä nykyajan digidiipadaapoista ole mihinkään. Disney klassikot kunniaan!
3. Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?
Uudestaan Singaporeen, tahdon tuntea sen sauna-fiiliksen ja mennä Singapore Zoo:hon uudestaan <3
4. Puuttuuko elämästäsi jotain?
Puuttuu, juuri nyt sydämessäni on valtava aukko, jota alan kursimaan kokoon pikkuhiljaa ja toivon että sinne joku voisi vielä muuttaa.
5. Suolainen vai makea leivos?Makea
6. Omistuisin tapasi?
En osaa juoda kylmää juotavaa mukista.
7. Miten sydämesi valloitetaan?
En usko että sitä voi enää valloittaa, ehkä joskus pari nappisilmää sen vielä tekee.
Se on viimeisimmät kerrat valloitettu ruusulla ja syömällä tekemääni helkkarin pahaa jauhomuussia sekä nukahtamalla syliin viattomasti tuhisten.
8. Luetko kirjoja? Jos kyllä, minkälaisia?
Romanttisia fantasioita, joissa on vähän jännitysmomenttia.
9. Mikä tekee päivästä huonon?
Jos hiukset ovat huonosti, eivätkä asetu.
10. Kuinka monta paria kenkiä omistat?
En pääse laskemaan, mutta Veikkaan lähemmäs 20 paria, jalkani on niin omituisen mallinen että on vaikea löytää sopivia, vaikka kenkiä rakastankin!
11. Oletko aloittanut jo joululahjojen hankkimisen?
En, mutta yhden olen jo varannut ostettavaksi ja ajattelin ruveta markkinoimaan joululahjoja alkuviikosta.
En haasta ketään, joten en tee kysymyksiäkään olen huono laittamaan haasteita eteenpäin.
torstai 21. marraskuuta 2013
Luonnoksesta julkaisuksi
Olen syksyn mittaan kirjoitellut blogiteksti luonnoksia syksyni kulusta, yrittänyt kuvailla koirien kuulumisia ja miten menee missäkin... Noh ne ovat jääneet luonnoksiksi, kun tuntuu ettei niissä ole mitään kiinnostavaa. Pakkaan tähän nyt lyhyet kuvaukset syksyn kuluista ja seuraavaksi julkaisen blogi haasteen vastauksen.
Elokuu Tunsin suurta voimaantumisen tunnetta. Sain elokuussa paljon aikaiseksi. Sain koulun päätökseen, työ kulkee hyvin, parisuhde kukoistaa ja koirilla oli asiat hienosti. Harrastettiin ja oltiin aktiivisia.
Syyskuu sujui myös mallikkaasti työt alkoivat lisääntyä pikkuhiljaa ja tuli vähän balanssia elämään, haettiin agiryhmään Mollyn kanssa ja Sonny alkoi olla hyvä Rally-Tokossa. Korkeapaine elämässä jatkui ja arska paistoi.
Lokakuu Töitä piisaa ja paineita "yrittäjyydestä" alkoi kasaantua, mutta perheen tuella sain varmuutta osaamisestani ja asiakaspalautteet ovat olleet positiivisia. Molly aloitti agin ja on edelleen hyvä siinä, täytyy itse alkaa skarppaamaan, että pysyy perässä. Sonny on ollut hieman väsyneempi ja ientulehdus vaivasi, mentiin kuun viimeinen päivä eläinlääkärille, poistamaan hammaskiveä ja keskusteltiin sydänlääkityksen aloittamisesta sivuäänen hoitoon.
Marraskuu Muuttui helvetiksi 16.11. lauantaina. Ensin minua puri töissä koira säikähdyksissään, lähdin sairaalan päivystykseen jonottamaan antibiootteja ja samaan aikaan rakkaan Sonny poikani kunto alkoi heiketä salakavalasti. Maanantaina 18.11 klo 19.30 Sonny Nukahti iki-uneen.
Tiistai meni kuin sumussa. Keskiviikkona kävimme Järvenpäässä mummini luona ja tapaamassa siellä vierailemassa olleita sukulaisia.
Tänään olin ensimmäistä päivää töissä vain yhden koiran kanssa ja Molly oli asiasta selvästi hämillään. Muuten meni päivä hienosti, mutta päivän viimeinen asiakas oli 12,5-v. Cockeri rouva ja itkuhan siinä pääsi. Yhtä-aikaa ilosta, surusta ja kateudesta.
"Ompas ihana ja hyväkäytöksinen mummokoira!"
"Voi kumpa Sonnykin olisi elänyt noin vanhaksi ja ollut yhtä reipas ja iloinen."
"Miksei Sonny saanut elää yhtä vanhaksi ja terveeksi?"
Sain kuitenkin kasattua itseni ja kehuin koiraa reippaaksi ja iloiseksi ja toivotin vielä monia terveitä vuosia.
UPS Ria
Elokuu Tunsin suurta voimaantumisen tunnetta. Sain elokuussa paljon aikaiseksi. Sain koulun päätökseen, työ kulkee hyvin, parisuhde kukoistaa ja koirilla oli asiat hienosti. Harrastettiin ja oltiin aktiivisia.
Syyskuu sujui myös mallikkaasti työt alkoivat lisääntyä pikkuhiljaa ja tuli vähän balanssia elämään, haettiin agiryhmään Mollyn kanssa ja Sonny alkoi olla hyvä Rally-Tokossa. Korkeapaine elämässä jatkui ja arska paistoi.
Lokakuu Töitä piisaa ja paineita "yrittäjyydestä" alkoi kasaantua, mutta perheen tuella sain varmuutta osaamisestani ja asiakaspalautteet ovat olleet positiivisia. Molly aloitti agin ja on edelleen hyvä siinä, täytyy itse alkaa skarppaamaan, että pysyy perässä. Sonny on ollut hieman väsyneempi ja ientulehdus vaivasi, mentiin kuun viimeinen päivä eläinlääkärille, poistamaan hammaskiveä ja keskusteltiin sydänlääkityksen aloittamisesta sivuäänen hoitoon.
Marraskuu Muuttui helvetiksi 16.11. lauantaina. Ensin minua puri töissä koira säikähdyksissään, lähdin sairaalan päivystykseen jonottamaan antibiootteja ja samaan aikaan rakkaan Sonny poikani kunto alkoi heiketä salakavalasti. Maanantaina 18.11 klo 19.30 Sonny Nukahti iki-uneen.
Tiistai meni kuin sumussa. Keskiviikkona kävimme Järvenpäässä mummini luona ja tapaamassa siellä vierailemassa olleita sukulaisia.
Tänään olin ensimmäistä päivää töissä vain yhden koiran kanssa ja Molly oli asiasta selvästi hämillään. Muuten meni päivä hienosti, mutta päivän viimeinen asiakas oli 12,5-v. Cockeri rouva ja itkuhan siinä pääsi. Yhtä-aikaa ilosta, surusta ja kateudesta.
"Ompas ihana ja hyväkäytöksinen mummokoira!"
"Voi kumpa Sonnykin olisi elänyt noin vanhaksi ja ollut yhtä reipas ja iloinen."
"Miksei Sonny saanut elää yhtä vanhaksi ja terveeksi?"
Sain kuitenkin kasattua itseni ja kehuin koiraa reippaaksi ja iloiseksi ja toivotin vielä monia terveitä vuosia.
UPS Ria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)