Haaste

Sain pikkuserkultani tällaisen blogihaasteen ja olin aloittanut jo siihen vastaamisen (löytyi ylläri ylläri luonnoksista) Muutan vähän aloittamaani, enkä aio haastaa ketään kahdesta syystä. 1. En lue niin montaa blogia. 2. En tunne lukemieni blogien bloggaajia niin hyvin, jotta haluaisin tuottaa muille päänvaivaa :D

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.


Tosiasioita: 

1. Teen unelmatyötäni
2. Olen nukkunut asunnossani vain viisi yötä, vaikka muutin huhtikuussa.
3. Olen hyvin epäjärjestelmällinen
4. En syö tarpeeksi usein
5. Piirrän ihan liian vähän, verrattuna siihen mitä haluaisin
6. Ristin autoni Mammamobiiliksi, vaikken halunnut
7. Vihaan borssikeittoa
8. Haaveeni olisi päästä ratsastusvaellukselle unkariin
9. Kaipaan skootteriani
10. En usko että yksi riittää pitkäksi aikaa
11. Jos voittaisin lotossa, en voittaisi paljoa, sillä olen puhunut jakavani potin jo niin monen kanssa, että summa tuntuisi veronpalautukselta.

Kysymykset minulle:

1. Mitä asioita olet fanittanut lapsuudessa?
Hopeanuolta, olisin halunnut että Riki olisi isäni <3

2. Kaipaatko "niitä oikeita" piirettyjä?
Kaipaan! Ei näistä nykyajan digidiipadaapoista ole mihinkään. Disney klassikot kunniaan!

3. Mihin haluaisit matkustaa ja miksi?
Uudestaan Singaporeen, tahdon tuntea sen sauna-fiiliksen ja mennä Singapore Zoo:hon uudestaan <3

4. Puuttuuko elämästäsi jotain?
Puuttuu, juuri nyt sydämessäni on valtava aukko, jota alan kursimaan kokoon pikkuhiljaa ja toivon että sinne joku voisi vielä muuttaa.

5. Suolainen vai makea leivos?Makea

6. Omistuisin tapasi?
En osaa juoda kylmää juotavaa mukista.

7. Miten sydämesi valloitetaan?
En usko että sitä voi enää valloittaa, ehkä joskus pari nappisilmää sen vielä tekee.
Se on viimeisimmät kerrat valloitettu ruusulla ja syömällä tekemääni helkkarin pahaa jauhomuussia sekä nukahtamalla syliin viattomasti tuhisten.

8. Luetko kirjoja? Jos kyllä, minkälaisia?
Romanttisia fantasioita, joissa on vähän jännitysmomenttia.

9. Mikä tekee päivästä huonon?

Jos hiukset ovat huonosti, eivätkä asetu.

10. Kuinka monta paria kenkiä omistat?
En pääse laskemaan, mutta Veikkaan lähemmäs 20 paria, jalkani on niin omituisen mallinen että on vaikea löytää sopivia, vaikka kenkiä rakastankin!

11. Oletko aloittanut jo joululahjojen hankkimisen?
En, mutta yhden olen jo varannut ostettavaksi ja ajattelin ruveta markkinoimaan joululahjoja alkuviikosta. 

En haasta ketään, joten en tee kysymyksiäkään olen huono laittamaan haasteita eteenpäin.

Luonnoksesta julkaisuksi

Olen syksyn mittaan kirjoitellut blogiteksti luonnoksia syksyni kulusta, yrittänyt kuvailla koirien kuulumisia ja miten menee missäkin... Noh ne ovat jääneet luonnoksiksi, kun tuntuu ettei niissä ole mitään kiinnostavaa. Pakkaan tähän nyt lyhyet kuvaukset syksyn kuluista ja seuraavaksi julkaisen blogi haasteen vastauksen.

Elokuu Tunsin suurta voimaantumisen tunnetta. Sain elokuussa paljon aikaiseksi. Sain koulun päätökseen, työ kulkee hyvin, parisuhde kukoistaa ja koirilla oli asiat hienosti. Harrastettiin ja oltiin aktiivisia.

Syyskuu sujui myös mallikkaasti työt alkoivat lisääntyä pikkuhiljaa ja tuli vähän balanssia elämään, haettiin agiryhmään Mollyn kanssa ja Sonny alkoi olla hyvä Rally-Tokossa. Korkeapaine elämässä jatkui ja arska paistoi.

Lokakuu Töitä piisaa ja paineita "yrittäjyydestä" alkoi kasaantua, mutta perheen tuella sain varmuutta osaamisestani ja asiakaspalautteet ovat olleet positiivisia. Molly aloitti agin ja on edelleen hyvä siinä, täytyy itse alkaa skarppaamaan, että pysyy perässä. Sonny on ollut hieman väsyneempi ja ientulehdus vaivasi, mentiin kuun viimeinen päivä eläinlääkärille, poistamaan hammaskiveä ja keskusteltiin sydänlääkityksen aloittamisesta sivuäänen hoitoon.

Marraskuu Muuttui helvetiksi 16.11. lauantaina. Ensin minua puri töissä koira säikähdyksissään, lähdin sairaalan päivystykseen jonottamaan antibiootteja ja samaan aikaan rakkaan Sonny poikani kunto alkoi heiketä salakavalasti. Maanantaina 18.11 klo 19.30 Sonny Nukahti iki-uneen.
Tiistai meni kuin sumussa. Keskiviikkona kävimme Järvenpäässä mummini luona ja tapaamassa siellä vierailemassa olleita sukulaisia.
Tänään olin ensimmäistä päivää töissä vain yhden koiran kanssa ja Molly oli asiasta selvästi hämillään. Muuten meni päivä hienosti, mutta päivän viimeinen asiakas oli 12,5-v. Cockeri rouva ja itkuhan siinä pääsi. Yhtä-aikaa ilosta, surusta ja kateudesta.
"Ompas ihana ja hyväkäytöksinen mummokoira!"
"Voi kumpa Sonnykin olisi elänyt noin vanhaksi ja ollut yhtä reipas ja iloinen."
"Miksei Sonny saanut elää yhtä vanhaksi ja terveeksi?"

Sain kuitenkin kasattua itseni ja kehuin koiraa reippaaksi ja iloiseksi ja toivotin vielä monia terveitä vuosia.

UPS Ria

Se tunne kun ei pelota...

Olin eilen lenkillä aika myöhään illalla. Oli jo pimeää ja kävelin reippaasti eteenpäin. Koirat menivät menojan ja ilma oli mukava. Mieleeni tuli katsoa kelloa ja aloin kaivamaan puhelinta takintaskusta, sitä ei löytynyt, kokeilin housuntaskutkin. Ei, puhelin ei ollut mukana, taskuista löytyi vain koirankakkapusseja ja avaimet. Häkellyin, vilkaisin ympärilleni ja mietin miksi olo on omituinen...
Sitten tajusin mikä oli ihmeellistä.
Pelko... ei vaan sen puuttuminen.

Hei mä en pelkää enää liikkua ulkona pimeällä ilman puhelinta!

Aloin nauraa, ei vaan hihittää... sitten aloin itkeä, itkin melkein hysteerisenä hetken ja juoksin pitkin puistikkoa koirien kanssa hullua rallia, humalluin siitä tunteesta, vapaudesta, ettei tarvitse vilkuilla taakseen ja epäillä joikaista puskasta kuuluvaa rasahdusta hiippariksi tai huumehörhöksi tai pahempaa. En ole päättänyt johtuuko tämä kuluneesta ajasta, paikasta/paikkakunnasta vai muista tekijöistä, mutta olen tyytyväinen.

Siitä kun olen viimeksi liikkunut ulkona pimeällä yksin ilman puhelinta on kulunut 12 vuotta, parin kuukauden päästä 13 vuotta olisi tullut täyteen, mutta eilen tein sen ja tein tänään uudestaan.

Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoilta
Rohanin ratsastajien ritaritar

Enkä enää pelkää.

UPS Ria

Kesäkuun kertaus

Lisää edelliseen, samalla kaavalla taidetaan mennä, kuvien kautta.
Kesäkuussa tapahtui seuraavaa...

Vietettiin erään korsoolais-uroon 30-v. synttäreitä, hyvällä porukalla grillaillen ja nautiskellen.

 Oltiin Mummilla ihmettelemässä koiria, tätini koiranpentua, sekä upeaa puutarhaa, jossa koirat tietenkin laittoivat tassulla koreasti.
Kuvissa Gitta-rapsunaattori
Tiera-monsuuni vesipeto ja
Molly-monsteri Hurrikaani

 Kesäkuussa oli vielä pari viikkoa kouluakin ja voin sanoa ettei Asikkala ole menettänyt viehättävyyttään tippaakaan sitten ensikosketuksen (joka oli vuonna 2007) Kuvassa koulun karjaa ja taustalla asikkalan kirkonkylän kirkko..?!?

 Myös mökillä ehdin käydä pariinkin otteeseen. Toisella kerralla mukana oli Kapteeni Kesseli ja Perämies Simolin.

Illalla Mökin saunan pihamaalla oli koskettavan kaunis maisema, eikä kuva tee oikeutta sille näkymälle. Kutsun sitä "kesä-illan rauhaksi"

 Saatiin kutsu myös mökkeilemään somerolle, päivä siellä meni mukavasti uimareissulla, saunomalla ja mölkkyä viskellen. Kiitos että saatiin käydä kylässä.

 Tänä kesänä tutuksi tullut Appara on hiipinyt sydämeeni kirkkaan viileän vetensä ja upean monipuolisten rantojensa ansiosta. Laitureita on useampi ja maisemat on hienot. Monena iltana tuli kesäkuussa käytyä pulahtamassa tuossa kirpeän raikkaassa järvessä.

Eräältä koirapuistoreissulta

 30.6 Apparalla

 Viimeiseksi vähän työkuvia...

 Pesupaikka ja poitsun kesälookki.

Toukokuun uusinta

Koska minä paha täti, minä kirjottaa myöhässä.
Tämä Tässä minun toukokuu.

Hyvin koirapainotteista meininkiä taisi olla koko toukokuu. Molly pääsi leikkimään myös hyvän kaverinsa Danin kanssa. Kesälle tulossa myös tämän kaksikon yhteisiä näyttelyretkiä.

 Sonny ja Molly taasen pääsivät pitkästä aikaa harjoittelemaan yksinoloa, kun päivät joutuvat olemaan asunnollani, onneksi siellä on isot ikkunat, joista vakoilla tarpeen tullen ympäröivää maailmaa.

Molly
<3
Nipsu






Nipsun Ja Mollyn leikkihetket ja yhteiset lenkit jatkuvat. 
Ja koirapuistossa usein ilo on ylimmillään.

 

Sonny taas on selvästi ollut sitä mieltä että kotimiehenä äijäily on rentouttavaa.

Parit mätsäritkin Molly-neidin kanssa kierrettiin
harjoitukseksi näyttelyitä varten,
ihan mukavin tuloksin.

Sekä seurattiin kolmen tarkan silmäparin ja kameran voimin linnapuiston uusia asukkaita.

 Tuli töiden lisäksi pidettyä myös vapaata, Pelattiin kaveriporukalla krokettia ja käytiin piknikillä.

 Kesän kynnyksellä asiakkaista muutama halusi koiralleen bikini-lookin, jotta olisi mukavan viileä ja kiva käydä uimassa
Työn ohessa kuvan nappasi Matti.

Mollyllä testasin myös uusia koiranhoito tuotteita, josta voin postata vielä erikeen, sillä niin suuri oli hämmästys niiden tehokkuuteen.








Pikakelatun toukokuun tarjoaa
Molly Vähämielinen
ja

UPS Ria

Mun koti ei oo siellä, se on täällä.

Jäi Järvenpää taakse jälleen, pakko se on myöntää, en sovi sinne enään. Nämä Kanta-Hämeen kamalan ihanat maisemat ja ajankulku kutsuivat mukaansa. Nyt olen kotona. Muutin huhtikuun alussa Hämeenlinnaan.

Puoliksi kaupunki puoliksi lande, sopii mulle. Erinäisiä syitä miksi muutin tänne en lähde enää sen suuremmin puimaan, mutta nyt on sellainen olo että täällä on hyvä. Kaikki on enemmän kuin hyvin, nyt on enää itsestä kiinni että siitä tulee mahtavaa.

Kevät, se meni päin persettä kaikin mahdollisin tavoin, kuten edellisestä postista voi päätellä. Mullistusten myötä alkaa pikkuhiljaa tasoittua. En tiedä mistä aloittaa, tai haluanko edes aloittaa mistään. Jos vaan unohdan sen? Jos vaan kerron mukavista asioista? synkkäillään joskus toiste.

Lisää kuvia kansiossa Koiranleikkiä

Mollyllä on ainakin ollut superhauskaa, kun muutimme lähelle koirapuistoa ja se on saanut uuden kaverin, Harmi että uusi kaveri muuttaa piakkoin pois, kun omistaja lähtee opiskelemaan, toivomme että silloin tällöin Momo pääsisi leikkimään Nipsu-Kaverinsa kanssa.

Sonnyn ja Mollyn kanssa ollaan nyt harrastettu Rally-Tokoa kesän aikana ja Sonnykin on jo innokkaampi. Mollyllä vie sellaisen tunnin että alku into laantuu ja saataan kaikki jalat pysymään maassa kauniisti, jotta seuraaminen onnistuu innokkaasti, tehokkaasti ja remmi löysällä.

Koulussa on opittu paljon ja kohtahan se on jo ohi. Vielä elokuu täytyy rutistaa täysillä ja tehdä muutamat keskeneräiset tehtävät pois. Koulun ansiosta tai sen takia sain unelma työpaikan tai oikeastaan työtilan Pekan Akvaariolta. Nyt saan tehdä oman alani töitä ja valmistautua hyvillä mielin ammattitutkinnon näyttööni, joka siintää vielä horisontissa.

Nettisivuni ovat vielä vähän työn alla mutta kyllä se siitä lähtee. Netti ajanvaraus on ainakin toiminut odotettua ja toivottuakin paremmin.

Työtilani on vielä viimeistelyä vaille ja siellä on eräs DIY-projekti murheenkryynini, jonka aion esitellä ihan omassa postauksessaan. Silti jo siellä vierailleet asiakkaat ovat antaneet minulle erinomaista palautetta ja toivon että viimeisteltynä tila nostaa hymyn huulille.

Pidemmittä sepustuksitta

UPS Ria

Sweet, crash and burn

Makeaa, törmää ja pala. Kuullostaa suomeksi ihan kamalalta, mutta niin siinä kävi.
Tein itselleni viime yönä tunnustuksen, jota en meinannut itsekkään uskoa. Myönsin huijanneeni itseäni, jotta ei sattuisi. Nyt on paljon kevyempi olo ja tiedän taas mitä haluan. Epävarmuus on pois pyyhitty ja valheet omasta päästä lykätty takkaan. Nyt päämäärä on jälleen kirkas.

Kaikki alkoi viime syksynä. Tein monta nopeaa päätöstä ja vein siinä samalla parikin ihmistä hulluuden partaalle. Tuloksena oli oireita, näkyviä sellaisia. Ihmissuhteet alkoivat halkeilla, niitä teippailtiin mutta hätäisten päätösten tekemä epävarmuus ja ahdistus kasvoi kuin kytevä kekäle tuhkassa.

Talvi tuli ja oma pää alkoi syöttää väärää mantraa "Et kelpaa, teet väärin, kyllä jokin muu olisi parempi..." enkä puuttunut siihen, koska arki kulki eteenpäin halutusti ja motivaatio konkreettisiin tavoitteisiin oli korkealla. Tunnepuolella jokin meni pois päältä, jäätyi. Mantra päässä paheni ja aiheutti sen että halusin sulattaa tunnepuolen kylmyyteni toisten kustannuksella heittämällä bensaa sinne tuhkaan, jossa kekäle kyti. Siitä syntyi kaaos.

Kaaokselta ei välttynyt kukaan. Lisää pahanolon selittäviä valheita itselleni, samalla rikkoen ihmissuhteiden perustuksia lisää, moukari heilui. Hyvin rakennettu talo ei kuitenkaan kaatunut. Väitin olevani rehellinen, mutten pystynyt olemaan sitä edes itselleni. Viime yönä olin, olin rehellinen itselleni ja sille jolle on maailmassa tärkeintä olla rehellinen. Vaikka se sattuisi itseä ja vaikka se sattuisi muita. Järsissään pysyminen vaatii sen.

Täydellistä ei ole olemassa yleisenä käsitteenä, mutta jokaiselle ihmiselle on olemassa oma täydellisyytensä. Luulen että se on tämän paineen ja palamisen kautta muuttunut tuhkasta timantiksi.

Teidän ups Ria

Post Scriptum
Oli äärimmäisen hankalaa kirjoittaa asioista, paljastamatta yksityiskohtia. Mutta minusta tuntui että haluan kirjoittaa kaiken julki.