Kävin lauanataina tapaamassa perhetuttujani mäntsälässä syntymäpäivän merkeissä. Siellä hurahtikin se lauantai hyviä ”vanhoja aikoja” muistellessa, nauraessa, sekä tietysti kuulumisia vaihtaen. Perheen äiti on minulle yksi monista suojelusenkeleistäni, joita ilman en olisi tässä ja juuri tällainen kuin nyt olen. Sanoinkin hänelle että minua on siunattu monilla hyvillä ihmisillä elämässäni, jotka ovat niin pienen kuin suurenkin vastoinkäymisen edessä kannustaneet ja tukeneet minua jatkamaan eteenpäin.
Pyysin että Jade lukisi minulle kortteja. Niin juuri niitä pahamaineisia tarot-kortteja, jolla väitetään huijattavan ihmisiä. Tällä kertaa Jade käytti enkeli tarotteja. Mielestäni kortit toimivat, mutta siihen vaaditaan ihmisestä jotain mitä ei kaikilta löydy. Jotkut sanovat sitä kanavointitaidoksi, jotkut näkijänlahjaksi ja usein kuulee myös kuudennesta aistista puhuttavan. Jadea kutsuisin ennen kaikkea kanavoijaksi. Luvun aikana sain monia vastauksia ja selvennystä tämänhetkiseen elämääni. Ja ovea raoitettiin myös pikkuisen tulevan kuun puolelle. Sen verran vain että jaksan pysyä optimistisena. Ja kaikille skeptikoille tiedoksi että uskon ennemmin sattuman kaupalla omalla kädelläni nostamiin kortteihin, kuin ventovieraan kirjoittamiin lehtipalsta horoskooppeihin.
Uusilla näkemyksillä ja täynnä tarmoa ryhdyin ystäväni kanssa värkkäämään hänelle hiuspidennyspikkulettejä. Alku oli kankea ja ehdin jo ajatella että koko homma menee reisille, kunnes se vaan alkoi sujumaan. Kolmen työpäivän edestä sitä lettiä väännettiin, kokonaiset 92kpl. Katsottiin siinä samalla piirretty sarja klassikko Ginga nagareboshi Gin ”Hopea Nuoli” maratoonina ja jatkettiin katsomalla elokuvia. Niitä kuluikin kivasti kokonaiset 8kpl, Moulin Rouge, Knight’s tale ja Bram Stokerin Dracula vain muutaman mainitakseni.
Huomenna suuntaan Vantaalle tapaamaan toista hyvää ystävää, hänestä lisää sitten tuonnempana.
Koirilta vielä pikapikaa uutisia. Mollyn korvat alkavat näyttää jo hyvältä, kun saatiin teippiä, jota toinen ei rapsuttele koko ajan pois. Mukavuus ennen kaikkea meidän pikku prinsessalle. Sonnylle ja Tyynelle kuuluu oikein hyvää, nauttivat hetkistä jolloin pentu nukkuu ja heitä huomioidaan, sekä ottavat kaiken ilon irti siitä että olen lepsuillut kurista, pennun opettamisen takia. Niska-pers ote itsestäni ja pieni ravistus. Koirat ruotuun asap.
Peukalon jännetupentulehduksen alkua ja kumilenkin läpsyjälkiä parannellen edetään.
P.S. Eikalla on piakkoin neuvola ja pikkuisen hirvittää homomobiilin puolesta. Toivotaan että saa vielä kunnon auto-kansalaisleiman vuodeksi eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti