Virastoista vihreille kentille.

Ja taas olisi viikkokatsauksen aika. Tästä tekstistä tulee asiapohjainen ja kertoo puhtaasti viikon tapahtumista.

Maanantaina oli semmonen peruspäivä, Ihan kiva, mutta ei elämänkulun kannalta mitenkään erityinen päivä. Hammaslääkärissä kävin ja olisin kyllä voinut jättää käymättä, mutta hyvä etten jättänyt, sillä luultavasti muutoin olisin 10 vuoden päästä hampaaton... reikiä siis piisas. Keskiviikkona määräs käymään uudestaan... Illalla Mollylle tuli leikkitreffeille harjakoira Justus. Kiva musta-valkoinen poitsu joka ei ole Mollylle oikeen minkäänlaista suk... Haaveilut sikseen! Tyttö ensin aikuiseksi ja terveeksi todetuksi ennen muita hömpötyksiä!

Tiistaina olin ystäväni kuskina ja tukena, kun hän kävi Kanta-Hämeen keskussairaalassa operaation jälkeisessä kontrollissa. Tuskaisen odottelun jälkeen helpotus oli suuri, kun likka sitten käveli vastaanotolta helpottunut ilme kasvoillaan ja se ilkikurinen pilkekkin syttyi takaisin silmäkulmaan, piirre jota hänessä ehdottomasti rakastan.
Oli hieno olla paikalla kuulemassa hyviä uutisia ystävälle, joka on ollut kovin huolissaan ja peloissaan omasta terveydestään. Meinasi siitä ihan töistä lintsaamiseksi mennä koko juttu, mutta lujaakin lujem... löyhimmällä mahdollisella moraalisella tuella saattelin ystäväni töihin.
Iltasella sain suurta asunnon järjestely- ja siivousprojektia taas askeleen edemmäs, kun agility tuttuni Kirsi kävi penkomassa kangaskokoelmaani. Hienosti tuli kaappiin lisää tilaa ja jäi vielä hyvä määrä itsellenikin nuita riepuja, että jos inspiraatio syttyy, niin pääsee toteuttamaan. Samalla visiitillä Kirsin kanssa sovittiin että mennään samaa kyytiä lauantaina lempäälässä järjestettäviin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Niskakarvani värisevät jo jännityksestä!

Keskiviikko tuli aivan liian nopeasti. Hammaslääkäri kutsui jälleen ja tällä kertaa tiedossa oli PPP eli puudutusta, porausta ja paikkausta. Nuo puudutusaineet taitavat vaikuttaa minulla jotenkin omituisesti sillä lääkärin mukaan puudutuksen pitäisi kestää pari tuntia operaation jälkeen, mutta minulla se kestää yli neljättä tuntia. Johan siinä alkaa nälkä hiukomaan. Ja se poraaminen, joka ikisellä kerralla se on aiheuttanut minulle jonkinasteisen migreenin. Pahimmassa tapauksessa on hienoa voida pahoin, kun puolet naamasta on niin turvoksissa ettet tiedä onko suusi auki vai kiinni ja että tuleeko tavara suusta vai nenästä. Se vain tuntuu käsittämättömän pahalta. Ja päivän muihin aiheisiin...
Iltapäivän puolella Maikki, Taru ja Tarun ystävä, jonka nimeä en sattunut kuulemaan, tulivat kylään hakemaan Tarun kannettavaa tietokonetta, joka oli ollut meillä operaatiossa viruksen poisto ja puhdistus. Teetkin siinä juotiin ja höpöteltiin siitä kuinka Suomessa halutaan vedettävän yhtä köyttä, mutta vain yksinelo kannattaa. Ainakin opiskelijalla/työttömällä, sillä kaikkien tukien hakeminen ja saaminen tuntuu vaikealta ellei miltein mahdottomalta, jos asut toisen henkilön kanssa samassa osoitteessa. Oli asuinkumppaneidenvälinen suhde millainen tahansa. Vaikka opiskelutoverit vuokraisivat yhteisen asunnon, heidän tulonsa lasketaan yhteen, sillä he ovat samaa "taloutta". Byrokratia... Siitä en lähde tänään puhumaan enempää.

Torstaina on hyvä puhua siitä pennahisen byrokratiasta. Aamulla(päivällä 11.30) lähdin reippaana tyttönä työkkäriin. Siellä ensin puolituntia puörittyäni kuin puolukka ämpärinpohjalla, minut otti vastaan mukava täti, jonka kanssa katsoimme läpi asioitani ja mahdollisuuksiani saada rahaa jostain. Päädyttiin siihen että mahdollisuuteni ovat hyvät ja että voisin mennä työelämävalmennukseen ylläpitämään taitojani, jotka helsingin kilpatallilla olivat virinneet hyville tulille.
Tästä innostuneena menin siltä seisomalta KELAan toimittamaan liitteet työttömyysturva/ työmarkkinatukihakemukseeni. Sielläkin ihan mukava virkailija kehoitti minua hakemaan vielä edellisestä työpaikastani Pekan Akvaariosta työtodistuksen.

Mukavin mielin hipsin siitä tapaamaan pikkuserkkuani Jadea, hänen työssäoppimispaikkaansa askartelupuotiin hallituskadun kulmaan. Ostin erilaisia hileitä ja arkin helmenpuolikkaita kynsienkoriselua varten ja tykästyin kovin heidän valikoimastaan. Karttaan ehdottomasti lätkä vieraile täällä inspiraation iskiessä, tarkista budjetti ennen kauppaan astumista.
Kivan pikku paussin jälkeen marssin murheen kryynini veroilmoituksen kanssa verotoimistoon ja jonotin reilu puolituntia vain kuullakseni että voin tehdä kyseiset muutokset joita yritin tehdä jo netissä, vasta huhti-toukokuussa, eikä niillä ole kiire niinkuin luulin, joten vedin syvään henkeä sekä helpotuksesta että väsymyksestä.
Pekan Akvassa kävin vielä vaihtamassa kuulumisia ex-työtovereiden kanssa ja sovin että haen työtodistuksen sieltä, kunhan Minna palajaa Thaimaan lämmöistä lomailemasta.
Kiukkunälän, kylä-uupumuksen ja kireän ponnarin aiheuttaman päänsäryn kera marssin kotiin syömään,päikkäreille ja motivoitumaan agilityharjoituksiin, jotka itseasiassa itse vedin. Paikalla oli tällä kertaa vain Sonny(&Molly), Mars ja Sera. Teimme varioivia radanpätkiä käyttäen melkein kaikkia mahdollisia esteitä. Totesimme että ainakin paikalla olleilla alkeishyhmäläisillä on esteet jo aika (pirun) hyvin hallussa. Enää puuttuu ohjaajien jalka ja ojhaustyöskentelyn treenaus.

Perjantaille minulla oli sovittu trimmi hämeenlinnan keskustaan vähän ennen puoltapäivää. Aikaa vierähti henkevän ihmisen seurassa, vain viisi minuuttia liian pitkään ja BÄNG pikavoitto oli ilmestynyt autoni tuulilasiin vain kaksi minuuttia ennen saapumistani. 35e trimmi vaihdettuna 35e pysäköintivirhemaksuun. Kuten jo sosiaalisen median seinälleni (facebookkiin) kirjoitin, kutsumustyönähän tätä tehdään.
Illalla käytiin Kirsin kanssa treenailemassa lauantain agiepiksiä varten. Sonnyn treenit menivät aivan pyllylleen, mutta molly pelasti päivää kyllä hienoilla suorituksillaan. Siis Molly on aivan huippu jo keinulla, nyt täytyy vaan muistaa pitää itsellään maltti päässä, että typy saa kehittyä vielä rauhassa.

Lauantai kello soi ja mitään ei tapahdu, torkku soi kahdesti ennen kuin jaksoin vääntäytyä ylös sohvalta, johon oltiin Matin kanssa illalla nukahdettu. Matille en tätä kertonut, mutta tapasin kasi muuan karvaista otusta täydessä unessa levyttämässä pitkin pituuttaan meidän sängystä. Sonny oikein säpsähti hereille kun kävin paijaamassa poikaa aamutervehdykseksi ja Mollykin venytteli autuaana selällään ja varpaitaan kipristellen. Sitten saivat taputukset pyllylle poistumiskäskyksi. Pakko se on myöntää, että tälläkin kylmällä tapanatsilla alkaa sydän vanhemmiten pehmitä noille turrikoille. Silmille eivät silti uskalla hyppiä vielä ja sitä eivät saa tehdä jatkossakaan tai tulee kurinpalautusta.
Takaisin astialle, koirat pikku lenkille ja valmistelemaan lähtöä agikisoihin. Mitä semmoisiin otetaan mukaan? No nakkeja, nakkeja ainakin tarvitaan, paljon pilkottuja nakkeja.Sitten juotavaa itselle ja koiralle. Peti koiralle ja tuoli ihmiselle. Vaatteetkin on hyvä olla. Melkein jo lähdin ovesta ulos kun päässäni kolkutti pahasti. Mitä muuta voisi tarvita koiratapahtumassa? Hmm... BING Rokotustodistukset!
Itse kisoista ja reissusta kerron erillisessä postauksessa.
Illalla lämpesi sauna ja illanviettoon yhtyivät Jade ja Jukka. Puolenyön tienoilla tiemme erkanivat ja stargate tuuditti minut alienien täyteisiin uniin.

Sunnuntai olisi saanut olla vaikka tapahtumatta minun puolestani... Kaikesta on ollut kokopäivän kauhea vääntö. Pitäisi siivota ja järjestellä, mutta ei huvita. Saamattomuudestani seurasi kinaa ja jankkausta suhteen vastakkaiselta osapuolelta. Tuli taas sitä "siisteyden ylläpitäminen olisi niin helppoa"-saarnaa. Ärähdin, suutuin, loukkaannuin, pyysin apua, sain vittuilua ja "mikset tee kuten neuvon"-tyylisiä kommentteja. Viskoin yhden kaapin tyhjäksi lattialle, josta järjestelin sen samalla selittäen mitä logiikkaa käytän järjestellessäni kaappeja. En tiedä menikö perille, mutta ilmeisesti sain tyydytettyä hänen tarpeensa siisteyden etenemiselle.

Aikaiseksi sain tänään onneksi muutakin, korjasin Sonnyn takin ja omat pilkkihaalarini. Seuraavaksi vuorossa olisi sitten Operaatio näyttelykärryt uusiksi. Siitä lisää huomenna. Lohturuokailin marjarahkaa ja katselin putouksen katsomosta. Ja päivällä kuvailin koiria...

Ja ja ja oli hirveen hirveen ihanaa.

Kummipoikani nuori herra Kettil 1-v.

Torstaista asti on juostu sinne ja tonne. Itku ja nauru se täytti menomme. Eli Pirkko-Irmelin kanssa on loppu viikko viipotettu menemään ja jaettu yhteisiä asioita puolin ja toisin.
Suurinta huvitusta on torstaina, perjantaina ja lauantaina tuottanut P-I:n ponimamma, jonka kanssa ollaan käyty kärryilemässä. Tietysti myöskään nuori poniherra ei ole jättänyt showllaan seuralaisensa ponipapan kanssa ketään kylmäksi, päinvastoin ehkä jopa hieman hikiseksi.

Olen siis viettänyt laatuaikaa ystävän kanssa, jota ilman en olisi näin pystyssä ja järjissäni. Toki olen saanut reilusti tukea muiltakin tärkeiltä henkilöiltä elämässäni, mutta Pirkko-Irmenin kanssa kaikki vaan tuntuu astetta kevyemmältä, eikä välillämme taida olla yhtäkään asiaa josta ei voisi tehdä meidänkeskistä huumoria. Ainakaan sellaista aihetta ei ole tullut vielä vastaan.

"Ponipappa" Kiri the seuraherra.

Torstaista tahdon vielä kertoa agilityn merkeissä. Sonnyn treeneissä meillä oli vauhtiympyrä. Hyppy - rengas - hyppy - putki - hyppy - pituus - putki. Jota tehtiin molempiin suuntiin treenien aikana. Lisäksi otettiin erillisenä esteinä puomia ja keppejä.

Ensin Sonnyä taas jännitti hirveesti lähteä suorittamaan yhtään mitään, kun treenien alussa yksi treenikavereista vahingossa suoritti keinun aikamoisella pamauksella. No este kerrallaan mentiin, palkattiin reilusti ja saatiin sillä Somppaan pikkuhiljaa latausta ja vauhtia. Lopputreeneistä meni jo loistavasti ja hyvällä vireellä. Puomi ja putket on poitsun lemppareita ja niitä kun se saa suorittaa, se on niin onnellinen.

Perjantaina oli agilityn vapaavuoro ja päätin antaa Sonnylle vapaaillan ja aikaa sulatella eilisiä juttuja. Otin siis Mollyn mukaan ja treenailtiin vähän pennuille sopivia juttuja. Otan tässä nyt este kerrallaan vähän analysointia.

Puomi - Puomin molly suorittaa jo hienosti, mitä nyt kontaktille stoppaaminen ja alastulossa hidastaminen tuntuu olevan hiukan haasteellista. Ollaan jo harjoiteltu OTA-käskyä, niin että tytön pitäisi istua ja katsoa silmiin, ennen kuin jatketaan.

Keinu - Tulee liian kovaa, eikä ilman kosketusta osaa vielä stopata. Ei pelkää liikettä, eikä pauketta. Mamman agilitykoiran alku. Avustajana meillä oli Kirsi ja hänen ansiostaan pystyin keskittymään stoppaamiseen oikeaan kohtaan ja kehumaan kun tyttö odotti.

Putki - Menee täysiä, mutkissa reunoja myöden, tekee valtavan innokkaasti. Vain kolme kertaa on kääntynyt takaisin, kun on mutkassa loppunut usko kesken että tunnelin päässä olisi valoa.

Kepit - Menee paremmin ja vähemmällä ohjauksella kuin Sonny. Mollyllä siis treenikertoja takana kaksi ja Sonnyllä kaksi vuotta. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, kunhan en itse mokaa mitään.

Hyppy - Treenattiin hyppyä n.10cm korkealla hypyllä. Vain kolme kertaa. Kun typy on vielä niin nuori. Hienosti meni ja sain hypyt palkattua LELULLA!!! Ii Jeee, mulla on koira joka palkkaantuu lelulla!! Kumma tunne, kun ei ole itella koskaan ollu koiraa, joka lelulla palkkaantuisi.

Ja vaikka otsikosta toisin päättelisi, niin Putouksessa ääneni saa ehdottomasti Iki ihana Sorvan kylän pastori Usko Eevertti Luttinen. Ja jos niitä nyt tarvitsisi johonkin järjestykseen laittaa, niin tässä olisi:

1.Usko Eevertti Luttinen
2. Hieno Åhlgreen
3. Leena Hefner o.s. Herppeenluoma
4. Pia Potka  (harmi että putosit)
5. Jani-Petteri
6. Varamies Kari "Köli" Rautiainen
7. Yosefina "Yossu" Samantha Näätä

Äänestin silloin kun sen pystyi tekemään netissä, mutta maksullisia puhelinääniä en ala antamaan. Pärjätköön ilman ääntäni siellä, kun maikkari rahan ahneuksissaan poisti nettiäänestys mahdollisuuden. Toivoa Uskolle ja sitä rataa.

Pressaakin kävin jo ennakkoon äänestämässä. Katsotaan illalla mitä siitäkin nyt sitten tulee. toivottavasti ainakin toinen kierros.

Torstain koiranpesu operaatio lämpimässä saunassa
Ja kyllä, Mollyä pestään 10L ämpärissä.

Sunnuntain to do- lista on ollut seuraavanlainen: 
% Pese pyykkiä,
% Käy lenkinkillä,
% PESE SITÄ PYYKKIÄ,
% Nypi kääpiömäyräkoira,
% Harkitse lähteväsi treenaamaan itseksesi agilityä...
% Kysy mukaan seuraa,
Imuroi, 
Tee ruokaa,
Sitten menet sinne treenaamaan,
Illaksi leppoisasti mutustelua & teetä ja

Lopuksi koirien harjausoperaatio.
(%-merkillä varustetut on jo suoritettu, katsotaan miten lopujen käy :) )

Lupaan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä aina uudestaan.

Tein lupauksen vuonna 1999, toisen samanveroisen vuonna 2005 ja kolmannenkin juuri viimevuoden puolella. Olen luvannut jakaa elämäni iloineen ja suruineen, luvannut opettaa ja pitää huolta parhaimmalla osaamallani tavalla sekä tarvittaessa tehdä päätöksiä toisen parasta ajatellen.

Sellaisen päätöksen minä jouduin kuluneella viikolla tekemään. Se oli valehtelematta raskain päätös jonka olen joutunut tähänastisessa elämässäni tekemään.

Perjantain (13.1) ja lauantain välisenä yönä heräsin, kun vanha muorimme Tyyne sai jonkinsortin kohtauksen ja kipuili silmiinnähden. Kohtaus oli lyhyt ja Tyyne oli kohtauksen jälkeen "normaali", mutta se seisautti vereni ja valvoin loppuyön tarkkaillen kaikkien karvaisten rakkaimpieni unta. Aamulla kävimme eläinlääkärin päivystyksessä ja saimme kipulääkettä ja vahvistuksen epäilylleni. Yöllinen kohtaus saattoi olla sydäninfarkti ja lähtö oli käynyt jo lähellä.

Viimeisen päätöksen varjo oli leijunut yllämme jo viime keväästä, jolloin vanhus pudotti talvikarvansa mukana myös lihaksensa ja muun massansa. Siitä oltiin jo päästy aika hyviin mittasuhteisiin, mutta vanhuus ei ollut tullut yksin rynnäköidessään sisään. Etujalkojen nivelrikko, sydämen sivuääni, dementia ja hammaskaluston huono kunto olivat isoimmat ongelmat jotka eläinlääkäri kesällä havaitsi. Hammaskalustoa ei päästy putsaamaan, kun nukutuksen riskit olivat liian suuret sydämelle. Kesällä ei ryhdytty vielä lääkinnällisiin toimenpiteisiin, koska siitä olisi heti muodostunut noidankehä pilleri tähän vaivaan, toinen edellisen aiheuttamaan sivuvaikutukseen, kolmas toisen muodostamaan häiriöön elimistössä...

Koko kesä meni miettien joko nyt? Paino alkoin nousta, ruoka maistua. Kovin leikkimielinenkin muori oli pikku-Mollyn kanssa painiskellessaan. Syksyä kohden ainoaksi ongelmaksi alkoi muodostua yksin jääminen, sillä eroahdistus oli kasvanut dementian myötä valtavaksi ja paniikkihäiriöitä aiheuttavaksi. Tähän keksittiin ratkaisu, että tyyne lähtisi maalle Lamminkylään viettämään eläkettä "kesäperheeni" hoiviin. Omakotitalo ja Mamma pitämässä huolta meidän Tyynestä.

Syksy taittui pikkuhiljaa talveen, tuli joulu ja uusi vuosi, kaikki meni suhteellisen hienosti, mitä nyt heillä oli siellä toistensa tapoihin totuttelemista. Pari roskista sai kyytiä ja kai yksi margariinipurkkikin keittiönpöydältä. mutta kuulemma Tyyne oli hyvää seuraa.

3. päivä tammikuuta 2012 sain puhelun, joka johti tyynen kotiutumiseen takaisin luoksemme Parolaan. Edellisenä päivänä oli oksennettu monesti ja ruoka ei maistunut. Juuri kolmantena päivänä Tyyne oli tavallisen aamupissalenkkinsä sijaan juossut pihalla seisovan parakin alle ja oli pyrkinyt karkuun lähestyjiä. Noin kolme tuntia myöhemmin rouva oli suvainnut tulla takaisin sisälle, mutta ei silti ollut suostunut syömään.

Reilu viikko kului kotona ilman suurempia muutoksia, ruoka alkoi taas pienen suostuttelun jälkeen maistua, mutta Tyyne oli vain varjo entisestä sähäkkäästä ja innokkaasta itsestään. Stten tuli se kohtalokas perjantai 13. tammikuuta.

Nämä tapahtumat saivat minut tarttumaan toimeen ja tekevän sen mikä on oikein. Varasin ajan eläinlääkälle ja sovin muista järjestelyistä. Mitään muuta ei ollut enää tehtävissä, oli aika toteuttaa koiranomistajan viimeinen velvollisuus. Velvollisuus johon pennun ensikertaa syliin saadessani sydämessäni lupasin.

Keskiviikkona 18.01.2012 Päättyi yhteinen 12 vuotta, 1 kuukauden ja 1päivän mittainen matkamme.
Tyyne nukkuu nyt ikiunta muiden rakkaiden jo edesmenneiden lemmikkiemme vieressä.

Hyvää yötä rakkaamme, olette aina sydämissämme.


Loppuun laitan vielä runon jonka Tyyne-Amalialle kirjoitin.

Kuule nyt mua äiti maa,
lapses pään povees laskea saan,
Ota syliis ja tuudita uneen ikuiseen,
vie valoon ja päästä kivuista autuuteen.

Metsään kuulut sä luonnon lapsi,
kettutyttöni tulisielu.
Lähde matkaan ystävien,
vietä päiväs juosten ja leikkien.

Sulle petaan mä paikan kuusen juureen,
josta voit mulle rajan takaa kuiskia tuuleen.

Nuku nyt pieni, meillä suuri ikävä tulee,
ajan päästä se helpottaa ja iloiten sun juoksevan metsässä kuulee.

Oot aina sydämessä mukana
Rakas Tyyne-Amalia
Kaikkien pikkukoirien äiti.

Agilityn hurmaa

Nyt tulee lyhyt ja ytimekäs postaus tämänpäiväisistä agilitytreeneistä, jotka menivät niin hienosti että on pakko hehkuttaa.
Sonnyn kanssa Pekolan lavalla treenailtiin tänään ryhmässämme. tällä hetkellä olemme alkeisryhmässä, kun haluisin aloittaa töhverön kanss puhtaalta pöydältä. Vaki ryhmänohjaajamme Tiina oli tänään pois, mutta meillä on sijaiskouluttajana tällä ja ensikerralla Noora. (En julkaise koko nimiä kun siihen ei ole lupaa kysytty.)

Heti alkuun kuivaharjoittelimme valssaamista. "Valssi" on yksi keino vaihtaa radalla ohjauksen puolta. Se toteutetaan (yleensä) kolmella askeleella (pienten koirien ohjaajilla töppöaskelia saattaa olla kymmenkunta :D ) kääntyen niin että katsekontakti koiraan ei katkea. Kuivaharjoittelun jälkeen pääsimme suorittamaan rataa jossa oli 3 hyppyä suoralla, 90 asteen mutka, hyppy ja mutkaputki. Valssi tehtiin kolmannen ja neljännen hypyn välissä. Kuvassa koiran rata on merkattu sinisellä ja säheltävän ohjaajan pinkillä.

Valssiharjoitus

Sonny tajusi heti homman nimen ja minulla siinä kesti saada jalkani järjestykseen ja kohdistettua ohjaus oikein. Tässä radan pätkässä päästiin hienosti harjoittelemaan myös putken hakemista. Poitsu suoritti ihan mielettömän hienolla vireellä koko treenien ajan. Radanpätkän jälkeen teimme keppejä ja A:ta yksittäisinä esteinä. Yllätyksekseni Sonnyn takapään lihaksisto on parantunut, niin hyvin että A:n alastulo meni jo hyvin verrattuna aikaisempaan. Lopuksi otimme vielä Sompalle mieluisia esteitä putkea ja puomia, jotta jäi hyvä mieli harkoista.

Hienoissa fiiliksissä jatketaan viikkoa :)
Töppötossu ja töyhtökakadu kuittaa.

Karvainen hurrikaani ja hallittu kaaos

Tämä kirjoitus on nyt jaettu aiheisiin, sillä niin paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen kirjoitukseni.

TYÖ

Työni Helsingin Kilpatalli Oy:llä päättyi tammikuun 8.päivä. Työsuhde muodostui määräaikaiseksi. Sain tästä työkokemuksesta paljon uutta tietoa ja taitoa sekä sain vahvistettua jo oppimaani. Ei niin suureksi yllätykseksi myös fyysinen kuntoni on kasvanut mukavasti ja aion sitä nyt ylläpitää aktiivisemmin. Monta hienoa persoonaa jäi kilpatallille ja heitä jään osittain kaipailemaan ja heille toivon mitä parhainta jatkoa ja menestystä.
Tällä hetkellä pidän pientä "talvilomaa" ja aloitan uudessa työssä viimeistään helmikuun alussa Ratsutalli Verrattomalla, ensin täytynee selvittää muutamia asioita.


KOTI
Kotimme on tällähetkellä aivan järkyttävässä kunnossa. Vähäinen kotona olo aikani on johtanut siihen että vaatteiden ja tavaroiden epäjärjestys on kasvanut vähitellen ja muuttunut huomaamatta valtavaksi ja ahdistavaksi kaaokseksi, jonka selvittämisestä alkaa pikkuhiljaa stressikäyrä väpättää.
Eniten mielenrauhaani häiritsee kaappien EPÄJÄRJESTYS! Se meinaa tehdä minut HULLUKSI! Yhtään asiaa ei helpota, että imurimme hajosi varrestaan, niin että lattiapään suulake ei pysy lainkaan kiinni. (olipas hankala selittää) Nyt täällä siis on pyörinyt eksyneiden vaatteiden ja tavaroiden seassa myös villakoiria unohtamatta oikeita koiria ja Mollyn leluja.
Joista saa muuten yöllä aika kivat kiksit ja herätyksen kun astuu vahingossa vinkulelun päälle. Tämän tammikuisen talvi"lomani" aikana aion ruotia kämpän taas ihmismäiseen kuntoon ja muuttaa muutamien asioiden paikkaa ja järjestystä.


KOIRAT
Laumassa taas kolmikko koossa, eli muorimme Tyyne-amalia on siirtynyt toistaiseksi riveihimme ilostuttamaan omituista elämäämme.

Tyyne Tuli takaisin kotiin tammikuun 3.päivä, maalta johtuen huonovointisuudestaan ja ruokahaluttomuudestaan. Nyt Tyyne voi jo paremmin syömisen osalta, mutta voinnista ei oikein ole vielä muita takeita. Etujalkojaan se vähän arkoo, nivelrikko etupolvissa oireilee pahemmin näin kylmillä ja kosteilla ilmoilla.
Samalla epäilen sydämen sivuäänen pahentuneen ja eläinlääkäri jolla Tyyneä käytin oli sitä mieltä että sivuääni on selvä, ja suosittelisi lääkitystä. (Aikaisemmin oli heikko sivuääni, mutta tutkiva eläinlääkäri oli silloin eri, joten tähän asiaan ei nyt ole saatu hyvää vertauskohtaa, kun sydänkäyrää ei ole otettu.)

Lääkitystä yritän välttää viimeiseen asti sillä niiden antaminen on Tyynelle suoranaista kidutusta, sekä koiralle että lääkkeen antajalle. Koko Tyyne-Mummelin pitkän iän ajan jopa matolääkkeen antamisesta on taisteltu, joskus jopa verisesti. Ei kelpaa tahnat, ei pillerit, jauheista ja litkuista puhumattakaan.
Ja yleensä, kuten tässäkin tapauksessa koiran oloa ei saataisi kohentumaan yhdellä lääkkeellä, vaan siihen tarvittaisi useampaa mikstuuraa. Esimerkkinä nyt ensinnä sydän-, nesteenpoisto-, kipu- ja kortisonilääkitys. Kipulääkettä Tyyne saa nyt tarvittaessa jalkojen kipuihin.

Tässä ollaan nyt siis veitsenterällä ja vaakakupissa painaa koiran elämänlaatu ja elämisentahto, sekä omistajan itsekkyys ja kyky armahtaa. Ulospäin Tyynellä on ylä- ja alamäkeä, kuten vanhalta koiralta odottaakin, mutta kumpaa on enemmän ja missä menee raja?

Sonny On päässyt taas pyhien jälkeen agilityn pariin ja ylpeämpi en voisi pojasta olla. Kepit sujuvat jo kivasti, samoin PUSSI, puomi ja hypyt (myös rengas ja pituus). Vielä täytyy siis treenailla putkeen lähetystä, A:ta kokonaisuudessaan sekä keinua ja pöydälle stoppaamista.

Viime treeneissä oli pieniä radan pätkiä ja hieman mörköjä nurkissa. Saattoi möröt johtua pojan ponnarista, jonka mamma laittoi päähän että olisi parempi kontakti ja näkisi mihin ollaan menossa.
Yksi radan pätkä sisälsi kepit, mutkaputken, 2 hyppyä ja A:n ja tätä suoritetiin tässä sekä vastakkaisessa järjestyksessä. Vastakkaisessa järjestyksessä onnistuttiin erittäin hyvin, mutta edellä mainitussa järjestyksessä ilmestyi niitä mörköjä tuonne putken ulostulon ja ensimäisen hypyn väliin. tulokulma hypylle oli suora, ohjaus ainakin ryhmän vetäjän mukaan oli suora ja hyvä, mutta Sonny teki ihmeellisiä väistöliikkeitä putken ja hypyn välissä (väisti siis reunalta keskelle ja katseli seinää) ja sitten ei hypännyt. Otettiin Sonnylle sitten loppuun kivoja esteitä, eli puomia, keppejä ja suoraa putkea.

Kotona Sonny rällää Mollyn kanssa harjisrallia niinkuin aikaisemminkin ja joululahjaksi saatu namiälypeli on ollut kovassa käytössä. Muuten sitten lekotellaan ja yritetään kerjätä ruokaa mahdollisimman usein ja vaivihkaa.

Molly On oppinut paljon uutta ja tahti kevättä kohden saa vain kiihtyä. Remmissä kuljetaan jo kuin kunnon kansalaiset, joskus ohitustilanteet vähän menevät plörinäksi jos ohittava koira provosoi kovasti. Sitten kiljutaan ja puristaan niin että taluttajan korvat soi. Temppu menussa ollaan nyt päästy (Emännän määrityksien mukaan) kakkos tasolle. Eli peruskäskyt on opittu ja nyt niitä vahvistetaan. Istu, seiso, maahan, paikka osataan sana- ja käsimerkistä ja nyt aletaan eriyttää käsi ja sanakäskyjä niin että toimii molemmilla erikseen tai yhdessä sekä aletaan pikkuhiljaa opettelemaan kaukokäskytystä. (Molly osaa myös antaa tassua, pikkuisen ryömiä, pyöriä ympäri molempiin suuntiin sekä tietysti tanssia. Kierimistä me ei vielä olla paljoa opeteltu.)

Varsinaista tottis eli TOKO seuraamista en ole opettanut Mollylle lainkaan (ainakaan vielä) sillä tähtäämme agilityyn. Kontaktissa Molly kuitenkin pysyy mielestäni kohtalaisen hyvin. Ollaan agilityssä päästy jo vähän testailemaan kontakti esteitä ja muita ei hyppyjä vaativia esteitä. Seuraavaksi tärkein asia mitä opetan on: JARRUA! HIDASTA! PRRR SOO....

Mollyn turkki on pysynyt mielestäni panostukseeni nähden erinomaisena, pientä karvanlähtöä/vaihtoa ehkä havaittavissa vähinttän mielikuvituksessani. Silmien vuotaminen on vähentynyt kun ollaan käytetty ponnaria ja putsattu silmänalusia Diamond eyes- silmänesteellä. Lisäksi tyttö syö Angels Eyes- nimistä jauhetta jota on tilattu netistä ja olen huomannut sen muuttavan rähmän koostumusta kiinteämmäksi, eli silmät eivät valu aivan vetenä pitkin poskia. Korvat ovat tosin olleet nyt suuri murheen kryyni ja aion vielä yhden kerran niitä yrittää ylös ja jos eivät nouse, niin sitten eivät piru vie nouse. pysyvät kumminkin innostuessaan tai jännittyesään hyvin pystyssä. (kuvassa sillä on normi Mutsi hei relaa vähä- ilme päällä)

Älylelun käytössä Molly-möttönen voittaa kaikki muut 6-0 ja tekniikkakin on hallussa.Vapaa-aikansa molly viettää (edelleen) kiskomalla Sonnyä hännästä, riekkumalla ja apinoimalla pitkin kämppää ja opiskellen vanhemmilta laumanjäseniltä erilaisia stealthytaktiikoita asioiden varasteluun, kerjäämiseen ja piiloutumiseen hoitotoimenpiteiltä. Tosin onnistumisprosentti kyseisissä oppien käytön yrityksissä on tasoa BLONDI, sillä Molly tulee kutsuttaessa luokse, aina (ainakin sisällä ja iloisesti kutsumalla).

Mitä muuta?

Joulu tuli ja meni töiden merkeissä, samoin välipäivät ja uudenvuoden vietto. Jouluna olin Mummilla syömässä ja yötä tätini hoivissa, sillä työmatka oli kyseisistä koordinaaeista kaksi kolmannesta lyhyempi kuin kotoa. Sian ylättävän paljon lahjoja tänä jouluna ja enemmän suklaata kuin 5 vuoteen! Kiitos kaikille lahjoista, varsinkin eräs pikkuesine ihanine poltettavine objekteineen tulee säilymään keittiön pöydällä, vaikka joulu on muuten jo korjattu pois. On se vaan niin kaunis ja sopivasti vihreä <3

Uudenvuoden yö vietettiin mitä parhaimmassa seurassa Vantaalla kera ihanien ystävien. Myyrmäen Topparin yläkerrassa meno oli hyvä, aika rento ja loppuillasta jopa aika crowded (ihmispaljous olisi oikea sana, mutta kello 4 aamu yöllä en osaa sitä päässäni taivuttaa) Muistona illasta jäivät ihanat VIHREÄT strassein koristellut kynnet, jotka valitettavasti eivät kestänet töiden takia kuvattavaksi asti... Kyseinen henkilö saa luvan vielä tehdä mulle jotkut uudet kynsitaiteilut lähiaikoina :)

Trimmailuista vielä vähän, että kyllä, nyt minulla on taas aikaa trimmata. Ja kyllä minua saa mainostaa, nielellään kanta-hämeen alueella, ellei halua tuoda koiraansa pidemmältä meille trimmattavaksi. Alkuvuoteen 2012 olen ehtinyt laittaa jo omat koirat kertaalleen, yhden kettuterrierin ja karkeakarvaisen saksanseisojan, huomenna puuninkiin tulee Välimäen BoogieWoogie (musta-hopea kääpiösnautseri)

Nyt alan kääntymään tuonne vällyjen väliin, kun edellisen työpaikan rytmin mukaan herätyskellon pitäisi kohta jo soida. Aion nukkua hyvillä mielin ainakin 10. Sitten siivoan ja pyykkään kunnes Trimmi-asiakkaani saapuu. Ja vielä pieni hehkutus että kyllä minä taidan oikeasti ja pohjimmiltani tykätä elämästäni. ja yritän bloggailla vähän useammin ettei tule tälläisiä tekstihirviöitä.

Hämeen hidas harrastelija kuittaa.