Virastoista vihreille kentille.

Ja taas olisi viikkokatsauksen aika. Tästä tekstistä tulee asiapohjainen ja kertoo puhtaasti viikon tapahtumista.

Maanantaina oli semmonen peruspäivä, Ihan kiva, mutta ei elämänkulun kannalta mitenkään erityinen päivä. Hammaslääkärissä kävin ja olisin kyllä voinut jättää käymättä, mutta hyvä etten jättänyt, sillä luultavasti muutoin olisin 10 vuoden päästä hampaaton... reikiä siis piisas. Keskiviikkona määräs käymään uudestaan... Illalla Mollylle tuli leikkitreffeille harjakoira Justus. Kiva musta-valkoinen poitsu joka ei ole Mollylle oikeen minkäänlaista suk... Haaveilut sikseen! Tyttö ensin aikuiseksi ja terveeksi todetuksi ennen muita hömpötyksiä!

Tiistaina olin ystäväni kuskina ja tukena, kun hän kävi Kanta-Hämeen keskussairaalassa operaation jälkeisessä kontrollissa. Tuskaisen odottelun jälkeen helpotus oli suuri, kun likka sitten käveli vastaanotolta helpottunut ilme kasvoillaan ja se ilkikurinen pilkekkin syttyi takaisin silmäkulmaan, piirre jota hänessä ehdottomasti rakastan.
Oli hieno olla paikalla kuulemassa hyviä uutisia ystävälle, joka on ollut kovin huolissaan ja peloissaan omasta terveydestään. Meinasi siitä ihan töistä lintsaamiseksi mennä koko juttu, mutta lujaakin lujem... löyhimmällä mahdollisella moraalisella tuella saattelin ystäväni töihin.
Iltasella sain suurta asunnon järjestely- ja siivousprojektia taas askeleen edemmäs, kun agility tuttuni Kirsi kävi penkomassa kangaskokoelmaani. Hienosti tuli kaappiin lisää tilaa ja jäi vielä hyvä määrä itsellenikin nuita riepuja, että jos inspiraatio syttyy, niin pääsee toteuttamaan. Samalla visiitillä Kirsin kanssa sovittiin että mennään samaa kyytiä lauantaina lempäälässä järjestettäviin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Niskakarvani värisevät jo jännityksestä!

Keskiviikko tuli aivan liian nopeasti. Hammaslääkäri kutsui jälleen ja tällä kertaa tiedossa oli PPP eli puudutusta, porausta ja paikkausta. Nuo puudutusaineet taitavat vaikuttaa minulla jotenkin omituisesti sillä lääkärin mukaan puudutuksen pitäisi kestää pari tuntia operaation jälkeen, mutta minulla se kestää yli neljättä tuntia. Johan siinä alkaa nälkä hiukomaan. Ja se poraaminen, joka ikisellä kerralla se on aiheuttanut minulle jonkinasteisen migreenin. Pahimmassa tapauksessa on hienoa voida pahoin, kun puolet naamasta on niin turvoksissa ettet tiedä onko suusi auki vai kiinni ja että tuleeko tavara suusta vai nenästä. Se vain tuntuu käsittämättömän pahalta. Ja päivän muihin aiheisiin...
Iltapäivän puolella Maikki, Taru ja Tarun ystävä, jonka nimeä en sattunut kuulemaan, tulivat kylään hakemaan Tarun kannettavaa tietokonetta, joka oli ollut meillä operaatiossa viruksen poisto ja puhdistus. Teetkin siinä juotiin ja höpöteltiin siitä kuinka Suomessa halutaan vedettävän yhtä köyttä, mutta vain yksinelo kannattaa. Ainakin opiskelijalla/työttömällä, sillä kaikkien tukien hakeminen ja saaminen tuntuu vaikealta ellei miltein mahdottomalta, jos asut toisen henkilön kanssa samassa osoitteessa. Oli asuinkumppaneidenvälinen suhde millainen tahansa. Vaikka opiskelutoverit vuokraisivat yhteisen asunnon, heidän tulonsa lasketaan yhteen, sillä he ovat samaa "taloutta". Byrokratia... Siitä en lähde tänään puhumaan enempää.

Torstaina on hyvä puhua siitä pennahisen byrokratiasta. Aamulla(päivällä 11.30) lähdin reippaana tyttönä työkkäriin. Siellä ensin puolituntia puörittyäni kuin puolukka ämpärinpohjalla, minut otti vastaan mukava täti, jonka kanssa katsoimme läpi asioitani ja mahdollisuuksiani saada rahaa jostain. Päädyttiin siihen että mahdollisuuteni ovat hyvät ja että voisin mennä työelämävalmennukseen ylläpitämään taitojani, jotka helsingin kilpatallilla olivat virinneet hyville tulille.
Tästä innostuneena menin siltä seisomalta KELAan toimittamaan liitteet työttömyysturva/ työmarkkinatukihakemukseeni. Sielläkin ihan mukava virkailija kehoitti minua hakemaan vielä edellisestä työpaikastani Pekan Akvaariosta työtodistuksen.

Mukavin mielin hipsin siitä tapaamaan pikkuserkkuani Jadea, hänen työssäoppimispaikkaansa askartelupuotiin hallituskadun kulmaan. Ostin erilaisia hileitä ja arkin helmenpuolikkaita kynsienkoriselua varten ja tykästyin kovin heidän valikoimastaan. Karttaan ehdottomasti lätkä vieraile täällä inspiraation iskiessä, tarkista budjetti ennen kauppaan astumista.
Kivan pikku paussin jälkeen marssin murheen kryynini veroilmoituksen kanssa verotoimistoon ja jonotin reilu puolituntia vain kuullakseni että voin tehdä kyseiset muutokset joita yritin tehdä jo netissä, vasta huhti-toukokuussa, eikä niillä ole kiire niinkuin luulin, joten vedin syvään henkeä sekä helpotuksesta että väsymyksestä.
Pekan Akvassa kävin vielä vaihtamassa kuulumisia ex-työtovereiden kanssa ja sovin että haen työtodistuksen sieltä, kunhan Minna palajaa Thaimaan lämmöistä lomailemasta.
Kiukkunälän, kylä-uupumuksen ja kireän ponnarin aiheuttaman päänsäryn kera marssin kotiin syömään,päikkäreille ja motivoitumaan agilityharjoituksiin, jotka itseasiassa itse vedin. Paikalla oli tällä kertaa vain Sonny(&Molly), Mars ja Sera. Teimme varioivia radanpätkiä käyttäen melkein kaikkia mahdollisia esteitä. Totesimme että ainakin paikalla olleilla alkeishyhmäläisillä on esteet jo aika (pirun) hyvin hallussa. Enää puuttuu ohjaajien jalka ja ojhaustyöskentelyn treenaus.

Perjantaille minulla oli sovittu trimmi hämeenlinnan keskustaan vähän ennen puoltapäivää. Aikaa vierähti henkevän ihmisen seurassa, vain viisi minuuttia liian pitkään ja BÄNG pikavoitto oli ilmestynyt autoni tuulilasiin vain kaksi minuuttia ennen saapumistani. 35e trimmi vaihdettuna 35e pysäköintivirhemaksuun. Kuten jo sosiaalisen median seinälleni (facebookkiin) kirjoitin, kutsumustyönähän tätä tehdään.
Illalla käytiin Kirsin kanssa treenailemassa lauantain agiepiksiä varten. Sonnyn treenit menivät aivan pyllylleen, mutta molly pelasti päivää kyllä hienoilla suorituksillaan. Siis Molly on aivan huippu jo keinulla, nyt täytyy vaan muistaa pitää itsellään maltti päässä, että typy saa kehittyä vielä rauhassa.

Lauantai kello soi ja mitään ei tapahdu, torkku soi kahdesti ennen kuin jaksoin vääntäytyä ylös sohvalta, johon oltiin Matin kanssa illalla nukahdettu. Matille en tätä kertonut, mutta tapasin kasi muuan karvaista otusta täydessä unessa levyttämässä pitkin pituuttaan meidän sängystä. Sonny oikein säpsähti hereille kun kävin paijaamassa poikaa aamutervehdykseksi ja Mollykin venytteli autuaana selällään ja varpaitaan kipristellen. Sitten saivat taputukset pyllylle poistumiskäskyksi. Pakko se on myöntää, että tälläkin kylmällä tapanatsilla alkaa sydän vanhemmiten pehmitä noille turrikoille. Silmille eivät silti uskalla hyppiä vielä ja sitä eivät saa tehdä jatkossakaan tai tulee kurinpalautusta.
Takaisin astialle, koirat pikku lenkille ja valmistelemaan lähtöä agikisoihin. Mitä semmoisiin otetaan mukaan? No nakkeja, nakkeja ainakin tarvitaan, paljon pilkottuja nakkeja.Sitten juotavaa itselle ja koiralle. Peti koiralle ja tuoli ihmiselle. Vaatteetkin on hyvä olla. Melkein jo lähdin ovesta ulos kun päässäni kolkutti pahasti. Mitä muuta voisi tarvita koiratapahtumassa? Hmm... BING Rokotustodistukset!
Itse kisoista ja reissusta kerron erillisessä postauksessa.
Illalla lämpesi sauna ja illanviettoon yhtyivät Jade ja Jukka. Puolenyön tienoilla tiemme erkanivat ja stargate tuuditti minut alienien täyteisiin uniin.

Sunnuntai olisi saanut olla vaikka tapahtumatta minun puolestani... Kaikesta on ollut kokopäivän kauhea vääntö. Pitäisi siivota ja järjestellä, mutta ei huvita. Saamattomuudestani seurasi kinaa ja jankkausta suhteen vastakkaiselta osapuolelta. Tuli taas sitä "siisteyden ylläpitäminen olisi niin helppoa"-saarnaa. Ärähdin, suutuin, loukkaannuin, pyysin apua, sain vittuilua ja "mikset tee kuten neuvon"-tyylisiä kommentteja. Viskoin yhden kaapin tyhjäksi lattialle, josta järjestelin sen samalla selittäen mitä logiikkaa käytän järjestellessäni kaappeja. En tiedä menikö perille, mutta ilmeisesti sain tyydytettyä hänen tarpeensa siisteyden etenemiselle.

Aikaiseksi sain tänään onneksi muutakin, korjasin Sonnyn takin ja omat pilkkihaalarini. Seuraavaksi vuorossa olisi sitten Operaatio näyttelykärryt uusiksi. Siitä lisää huomenna. Lohturuokailin marjarahkaa ja katselin putouksen katsomosta. Ja päivällä kuvailin koiria...