Kun Yksi Virhe Tekee Sinusta Ihmisenä Ei Toivotun

Nyt en ole paljoa kirjoitellut blogiini, kun on tuntunut siltä että kaikki rullaa omalla painollaan.

Koirat... Pitkä juttu, mutta kommentteja ei ole tullut että kukaan kysyisi miten niillä menee. Facebook on olemassa ja siellä ne tärkeimmät sesse eestä, sesse takaa, sesse istuu, sesse makaa, leikkii, tuhoaa or do what ever -kuvat löytyvät.



Oman elämän saralla tämän vuoden helmikuussa tapahtui jänniä juttuja. Perustin oman yrityksen ja laitoin pystyyn oman liiketilan. Nyt ollaan sitten yrittäjiä. Sen plussista ja miinuksista voisi kirjoittaa taas ihan oman tekstinsä.
www.anturan.net

Parisuhde voi hyvin ja siitä oikeastaan tämän päivän otsikko. Ei otsikko liity parisuhteeseeni, mutta se liittyy suhteeseen välillisesti kuuluviin henkilöihin.

En ole koskaan osannut olla hiljaa. En koskaan. En varsinkaan silloin kun olisi kuulunut olla hiljaa ja niellä mielipiteensä ja nyökytellä. Sanon usein mielipiteeni, vaikkei sitä kysyttäisi. Kuuntelen myös muita mielipiteitä. eikä minua haittaa jos joku haluaa olla erimieltä. Mutta asiasta pitää pystyä keskustelemaan.

Lähtökohtaisesti kunnioitan kaikkia ihmisiä. Mutta kunnioitukseni menettää hyvin helposti ja se on vaikea saada takaisin.

Sitten on tämä väärinkäsitysten alue.
Kun kohtelen ihmistä yhdenvertaisena itseni kanssa voin puhua hänelle juuri niinkuin ajattelen, myöskin vitsaillen, rennosti ja sanoen mielipiteeni ääneen joskus jopa hyvin terävästi.

Edellä mainittu käytökseni usein tulkitaan röyhkeäksi, välinpitämättömäksi, jopa loukkaavaksi. Kyseinen mielipaha jää minulta itseltäni huomaamatta, kun ei kukaan puhu suoraan tässä Ah! niin ihanassa Suomen maassa.

Englantilaisen ystäväni kanssa puhuessa hän tokaisee tarvittaessa: "hey, that's rude!" tai "That felt bad/offensive." (suomeksi, Hei, tuo oli törkeää/ rumasti sanottu" tai tuo tuntui pahalta/loukkaavalta.) Silloin voin heti korjata käytöstäni tai selventää mitä asialla oikeasti tarkoitin. Eikä niin että ihmiset jäävät potemaan sanomisiani ja tulkitsevat ne jollain tapaa, mitä en todellakaan tarkoita.

Listaa voisin jatkaa ikuisuuden ja selventää käytöstäni monellakin tapaa, mutta luulen että lyhyt ja ytimekäs ranskalaisin viivoin tehty lista kertoo parhaiten.

Duane Bryers' wonderful "Hilda"

Kanssa ihmisiltä toivon:
- Suoraa puhetta
- Rehellisiä mielipiteitä
- Tarkentavia kysymyksiä kuuntelijan oletusten sijaan

En missään tapauksessa halua, että:
- Ihmiset puhuvat selkäni takana eri asioita kuin minulle päin naamaa
- ihmiset mukailevat mielipiteitäni nyökytellen, vaikka oikeasti olisivat täysin toista mieltä.
- ihmiset muodostavat omista oletuksistaan sanoja ja laittavat ne minun suuhuni.
Oletan että tarkoitit tätä, joten kerron ihmisille että sanoit näin.

Mieheni välillä kysyy minulta: "Eikö kukaan sukulaisistasi ole sanonut minusta mitään pahaa?"
Tähän saan ilokseni aina vastata: "Kukaan sukulaisistani ei ole sanonut sinusta mitään pahaa."

Päinvastoin sukulaiseni kehuvat kuinka mukava ja avulias mieheni on. Kuinka paljon hän on tämän 5 vuoden suhteen aikana kasvanut henkisesti ja kuinka läheiseksi hän on sukulaisilleni tullut.
Surulliseksi minut tekee se fakta, että toisinpäin en uskalla asiaa edes kysyä, jos en ole valmis pahoittamaan mieltäni.

Alusta saakka olen kokenut olevani ei toivottu ja epäsopiva tyttöystäväksi.

Yritin olla lämmin ja sydämellinen, kuten kotona on opetettu. Kaikkia halataan ja kunnioitetaan, kunnes/jos kunnioitus menetetään.

Minun sanojani on vääristelty, minun teoilleni on laitettu käsittämättömiä merkityksiä. Päin kasvoja puhutaan ihan toista ja jälkeenpäin saan kuulla kuinka huono ja paha ja välinpitämätön ihminen olen. Söisikö tämä sinun itsetuntoasi?

Puolitoista vuotta sitten tein melkein elämäni suurimman virheen.
Kaikkien paineiden alla meinasin päästää irti miehestäni ja sen takia tein käsittämättömiä ja inhottavia asioita. En voi puolustella asioita mitenkään, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Joten asian kanssa on elettävä. Elän itse virheideni kanssa.

Mummini ja äitini sanoivat viisaasti, kun suhteemme oli kriisissä.
He sanoivat että heidän välinsä mieheeni eivät muutu, vaikka ero tulisi, sillä hän on heille tärkeä ihminen ja ystävä, kävi miten kävi. Heille ei meidän kahdenkeskeiset asiat kuulu ja he eivät väleihimme aio puuttua.

Sukuni sana piti, mutta toiseen suuntaan asiat menivät huonompaan päin.
Ennen olin vain mieheni ensimmäinen tyttöystävä. "Aikansa kutakin"
Kun päädyimme (takaisin) yhteen tämä ei ollut ilmeisesti iloinen yllätys kenellekkään mieheni suvun puolella.

Keskustelin tuntemuksistani ja toivomuksistani käytöksen ja suoran puheen suhteen mieheni äidin kanssa ja luulin että keskustelun myötä asiat kääntyivät parempaan päin.
Luulo ei koskaan ole tiedon väärti ja tässäkin tapauksessa luuloni petti.

Edelleen selkääni puukotetaan, nykyään joitain asioita sanotaan jo suorempaan, mutta silti saan kuulla mieheltäni jatkuvasti kuinka minua parjataan, kun en ole paikalla.
Luulisi että tämä katkeroittaisi ihmisen? Tekisi hänestä äreän ja haluttoman pitämään yhteyttä?


Tälläistä tällä kertaa. Laittakaahan lukijat kommentteja ja ehdottakaa tekstien aiheita. Nyt minulla on taas aikaa kirjoittaa.

UPS Ria

P.S. Eikös Hilda olekin ihana!
Samaistun niin tähän piirros-
hahmoon <3